tiistai 31. joulukuuta 2013

Huolla hevostasi!

Mä olen huomannut Akun kanssa viime aikoina, että se on kunnon estetreenien jälkeen aika maitohapoilla seuraavana päivänä. Alkuun se saattaa olla hieman juokseva eikä viitsisi käyttää itseään kunnolla, mutta pienen työstön jälkeen se lähtee liikkumaan jälleen hyvin.

Klippaus on vielä hieman kesken..

Akun ollessa niin suuri, tarvitsee se näiden estetreeni-päivien jälkeen hyvät käynnit ja ravit alkuun, jotta se pääsee vertymään kunnolla edellisen päivän jäljiltä. Akua rasittavat nimittäin näiden treenin lisäksi vielä kuljetukset. Tämän vuoksi huolehdin tarkasti myös aina siitä, että se tulee maneesilla kävelytettyä hyvin, ennen kuin se laitetaan takaisin autoon. Lisäksi olen todella tarkka hevosen loimituksesta, koska pitkillä matkoilla niillä täytyy olla tarpeeksi takkeja, etteivät ne kerkeä kylmettää itseään. Ilman hyvää kävelytystä ja loimitusta ukkeli jumahtaa aivan täysin..


Lisäksi Akun kanssa (niin kuin muidenkin hevosten) teen aina rankan treenin jälkeisenä päivänä vain rennon liikutuksen eteen alas. Haluan että hevonen pääsee liikkumaan läpi kroppansa rentona ja eteen. Näin lihakset pääsevät liikkeelle ja maitohapot karisevat edes hieman pois. Töitä teen vain sen verran, että saan hevosen kuulolle ja kaikki askellajit käytyä läpi. Jos saan kaiken tehtyä parissakymmenessä minuutissa kävelen siihen päälle ainakin toiset 20min. Näin liikunta ei jää liian lyhyeksi, vaan heppa saa olla liikkeessä kauemmin, mutta rennosti.


Aku on myös hieman hyppäämisen jälkeen kerännyt nestettä jalkoihin, minkä vuoksi sen jalkoja pitää myös huoltaa entistä tarkemmin. Hyppäämisen jälkeen jalkoja kylmätään aina jonkun verran sekä nyt alamme laittamaan sille myös yöksi aina linimentit sekä lämppärit. Joka yöksi en halua lämppäreitä laittaa, koska silloin ne eivät välttämättä enää auta yhtä paljon hyppäämisen jälkeen.


Kylmälinimenttien lisäksi hevosille on hyvä laittaa esimerkiksi treenipäivänä ja treenin jälkeisenä päivänä pienen hieronnan yhteydessä esim. arnikaa selkään ja peppuun. Itse tykkään hieroa hevosia selästä ja takareisistä nimenomaan arnikalla, koska se leviää hyvin. Näistä hierontaan liittyvistä asioista pitäs vaan opetella niiin paljon lisää, millonkohan sitä ehtis..


Nämä kuvat on otettu mun estetreenin jälkeiseltä päivältä. Halusin avata Akua maanantaina väistöillä ja avoilla sekä ratsastaa sen hyvin eteen alas. Oona oli mukana jelppimässä mua koko päivän ja lisää niistä jutuista vielä myöhemmin! Mutta kiitokset siis Oonalle kuvista ja oli kiva päästä kuulemaan miten Oonankin mielestä heppa on mennyt paljon eteen päin :)

Väistöä


maanantai 30. joulukuuta 2013

Epäonnistumiasikin tarvitaan

Mä olin eilen niin surkea. En voi muistaa milloin olisin viimeksi ratsastanut noin huonosti.

Oltiin siis Akun kanssa hyppärillä. Olin itse ratsastanut edellisenä päivänä ja Aku oli silloin aivan super. Samoin verkassa mulla oli sellainen fiilis, että pystyin kontrolloimaan sen jokaista askelta ja tekoa. Se taipui hyvin, liikkui eteen ja tuli takaisin pysyen jalan edessä. Kirsikin kehui sen liikkumista ja sanoi että sen ratsastettavuus oli ihan omaa luokkaansa..

video
vaihto :)

Ja sitten alkoi alamäki. Akuhan tunnetusti inhoaa kaikenlaisia kavalettitehtäviä. Se hyppää paljon paremmin esteitä, kuin tekee puomeja tai kavaletteja, näin se on aina ollut. Me ollaan Kirsin kanssa tehty paljon töitä kavaleteilla ja tullaan varmasti aina tekemään.

Nytkin tunti aloitettiin kavaleteilla. Tehtävän piti olla meille helppo ja kiva, toisin kävi. Kolmesta ympyrälle sijoitetusta kavaletista yksi oli tolppa/rojukasan vieressä ja sehän olikin Akusta sitten maailman kamalin asia. Ja kun Aku jännittyy yhdestä kavaletista, joutuu se keräilemään itseään sen jälkeen kaksi seuraavaa kavalettia, jolloin ollaan taas kammottavalla kavaletilla. Sen pasmat ja keskittyminen menevät täysin retuperälle ja kaikki mun keskittyminen menee siihen että saisin sen keskittymään muhun. Ensin pyysin liikaa taakse, sitten hieman liikaa eteen. Tämän jälkeen kun löysin rytmin, en antanut tarpeeksi nopeasti periksi. Onneksi lopulta saatiin edes muutama kelvollinen kierros aikaan niin että laukka oli hyvä ja kuski pystyi pysymään rentona. Edelleenkään laukka ei ollut hyvä, mutta ei sentään niin nopea ja voimaton kuin alussa. Jo tässä vaiheessa mulla oli sellainen olo, että tänään ei kyllä niin suju.

Kavalettien jälkeen siirryttin kahdelle linjalle joihin molempiin kuului kahden askeleen sarja. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että ne sarjat ovat Akulle se kaikista vaikein asia. Olin ihan että great, Kirsi pistää meille tänään kaikista vaikeimmat tehtävät, jess. Ei auttanut muu kuin tsempata.

Ensimmäinen linja hypättiin sarjalla sisään. Eli okseri - 2 laukkaa - pysty - 6 laukkaa - pysty. Tämä sujui hyvin, koska pääsin vaikuttamaan suoruuteen kaarteessa ja tuomaan Akun siihen paikkaan mihin halusin. Aku myös otti hyvin vasemman laukan alas aina sarjalta ja pääsin sujumaan hyvin pystylle.

Tältä linjalta jatkettiin sitten pystylle, josta oli 5 laukkaa sarjalle. Tässä vaiheessa en itse aina päässyt pystylle siinä askeleessa missä halusin ja se kostautui kaksi kertaa sillä, että sössin sarjan ihan täysin. Ekalla kerralla tulin liian pienellä askeleella sisään ja otin väliin kuusi askelta ja kiivettiin yli a:sta ja b:lle tuli ihan ihme hyppy myös. Kiltti se oli kun meni. Mutta vielä kiltimmäksi se päätti ruveta, kun tulin liian isolla hypyllä sisään ja aloin kiskomaan laukkaa pois, jolloin Aku jäi kahden askeleen väliin ja päätti lähteä jostain niiden välistä hyppyyn. Onneksi sain pysäytettyä sen ennen b-osaa.

video
ja liikaa askeleita ja kamala kiipeäminen ja hassu hyppy b-osalle..

video
Liian isolla hypylläs sisään linjalle ja vino hevonen sarjalla

Saatiin me onneksi tämän jälkeen sitten muutama ihan kelvollinen kierroskin aikaan, mutta tuollaiset virheet vaan suututtavat mua itseäni niin paljon. Miten vaikeaa voi olla jättää kaarteesta yksi askel pois ja vaan laukata kohti linjaa. Hyvin vaikeaa, voin kertoa.
 

Lisäksi Aku jäi suoralla linjalla kohti sarjaa todella vinoksi, minkä vuoksi laitettiin puomit maahan suoristamaan sitä. Tällaisten harjoitusten kanssa jatketaan tulevaisuudessa, koska Aku täytyy saada suoraksi sarjoilla myös linjoissa. Kun pystyn tuomaan sen kaarteesta sarjalle, on kaikki ihan okei, mutta suoralla ollaan edelleen vaikeuksissa.

video
tässä jo vähän tsempataan..

video

Mutta näitäkin epäonnistumisia tarvitaan. Tämä muistutti mua taas siitä, kuinka paljon Aku on kasvanut hevosena. Ennen se olisi aivan varmasti sanonut että menen ihan yksinäsi, mutta nyt se kiltisti yrittää JOKA kerta. Lisäksi se ei kytännyt ollenkaan sarjassa olleita sateenkaaria ja mahtui sinne vasemmassa kierroksessa jo hyvin, oikeassa taas väli tuli edelleen hieman ahtaaksi, mutta me selvitimme sen ihan kunnialla.


lauantai 28. joulukuuta 2013

Arkimeininkejä

Nyt on Lapista kotiuduttu ja hepat on taas treenissä!

Eilen ensimmäisenä vuorossa oli Kapsu ja kaverin kanssa riittikin hommaa. Heppa oli lomaillut koko viikon ja oli aikamoisilla kierroksilla. Alkuun tein normaalia pidempään käynnissä hommia ja heppa tuntui aika kivalta, tosin oikeaan ohjaan se olisi voinut tukeutua hieman enemmän. Ravissa sitten mikään ei enää oikein toiminut. Kapsu juoksi alta ja jäi vahvaksi. Hetken ratsastettuani annoin sitten pitkät ohjat ja hain tallista sivuohjat ja liinan. Juoksutin Kapsua vartin verran niin että sain pahimmat virrat pois ja hevosen hieman rentoutumaan.

Kapsulla on ikävästi tippunu lihakset selän oikealta puolelta huonosti istuvan satulan takia. Hevonen on muutenkin heikompi oikealta, mikä näkyy molemmissa kierroksissa. Oikelle se jättää lavat vasemmalle eikä taivu ja vasemmalle se on kiinni oikeassa ohjassa. Osasyynä tähän on varmasti ollut juuri huonosti istuva satula. Juoksuttaessa Kapsu pääsi tukeutumaan tasaisesti molempiin sivuohjiin ja liikkumaan tasapainoisesti molempiin suuntiin.

Juoksutuksen jälkeen hyppäsin takaisin kyytiin ja Kapsu oli kuin eri hevonen. Se odotti, jäi kevyeksi edestä niin että pystyin rehellisesti päästämään ja se ei jäänyt kiinni oikealle vasempaan kierrokseen. Menin hetken molempiin suuntiin ja lopetin. Näissä tilanteissa pitää olla tyytyväinen vähän vähempään, aina ei voi saada kaikkea. Nyt priorisoin tärkeimmiksi asioiksi odottamisen ja taipumisen.


Eilen ja tänään ratsastin myös oppilaani hevosen. Hevosta kuntoutetaan vielä, joten mitään sen kummempia ei sen kanssa puuhasteltu. Eilen vaan askellajit läpi pitkällä kaulalla ja hieman jumppaavia väistöjä ja sulkuja käynnissä. Tämä hevonen kulkee mielellään ilman selkää, joten sen on tärkeää liikkua koko ajan mahdollisimman pitkällä kaulalla ja jalan edessä. Heppa tuntui hyvältä, joten työskentelin n.20min ja kävelin pitkät käynnit alle ja loppuun. Tänään tein vähän enemmän kokoamisia ja eteenratsastuksia sekä väistöjä ja avoja ravissa. Mitään en tehnyt tietenkään täydellä volyymillä, muutamat kerrat kaikkia jumppamielessä! Se heppa vaan on niin kiva :)

Tänää oltiin hommissa myös Akun kanssa ja voi vitsi millasta laukkaa me päästeltiin!! Aku ei varmaan koskaan ole laukannut noin.. Oikein sellasta ilmavaa ja pyöreää laukkaa.. Olipa hieno fiilis! Alkuun tehtiin paljon avoja kevyessä ravissa jonka jälkeen jatkettiin laukassa. Tänään tein laukkatyön suurimmaksi osaksi kevyessä istunnassa ja istuin vain hetkeksi alas vasemmalle. Laukan jälkeen tein vielä pohkeenväistöt ravissa molempiin suuntiin ja ukkeli kyllä näytti parastaan :) Oli taas niin ilo treenailla Akun kanssa!

Huomenna sitten menen taas oppilaani hevosen, Kapsun ja sitten vielä hyppään Akun kanssa Peikillä. Lisäksi pidän muutaman tunnin ja illalla olisi vielä iltatalli. Kuulostaapa heppatäyteiseltä vapaapäivältä :D

torstai 26. joulukuuta 2013

Kysymyspostauksen vastaukset

Tässäpä teille Tapaninpäivän kunniaksi vastaukset lähettämiinne kysymyksiin :)


Kuka on kivoin hevonen/poni jolla ratsastat vielä ainakin välillä?
Tällä hetkellä mulla on hirmu kiva fiilis kaikkien mun hevosten kanssa. Heidin kanssa on aina hirveän kivaa ja se on mulle todella tärkeä poni sen takia, koska olen tehnyt sen oikeastaan alusta asti itse. Akun kanssa taas on ollut paljon vaikeuksia ja nyt sen kanssa sujuu todella hyvin. Hilda taas on aina maailman ihanin ja sen kanssa olen päässyt kilapilemaan todella paljon ja sitäkin olen saanut viedä eteen päin ihan omin käsin. Retun kanssa taas hyppäsin ensimmäiset kansalliset.. Ompas vaikeaa. Ehkä se kuitenkin on tällä hetkellä Aku, koska sen kanssa on aina haastavaa, mutta antoisaa työskennellä!

Entä kivoin ratsastamasi hevonen milloin vain?
Yksi kivoimmista ikinä ratsastamistani hevosista on kyllä viime kesäinen ponikaveri Ed ja toinen oppilaani entinen poni Pianist. Molemmilla aivan järkyttävä määrä skouppia ja taitoa. Ja vaikka molemmat olivatkin poneja, tuntuivat ne hypätessä isoilta hevosilta. Lisäksi melkein vuoden käytössäni ollut Woody teki muhun lähtemättömän vaikutuksen, se vaan oli niin kiltti ja samaan aikaan niin vaikea. Ratsastuskoulussa kivoimpiin hevosiin lukeutuivat Rambo, Riggen ja Stan.

Pianist

Oletko kouluttanut hevosia? Jos olet, ketä?
Olenhan minä. Heidihän ei esimerkiksi nostanut edes laukkaa kun aloin ratsastamaan sitä. Sille opetin kaiken siis laukan nostoista aina laukanvaihtoihin ja sulkuihin asti. Caran kanssa on myös harjoiteltu kaikki aina laukannostoista teknisempiin estetehtäviin asti. Lisäksi Päivillä pitkään ollut Pete-poni kävi myös mun kanssa pitkän oppikoulun. Se osasi sentään mennä alkuun jo hieman sivulle ja nostaa laukan, mutta sen kanssa perusratsastus oli hieman hakusessa ja se rullasi itseään alkuun aivan liian lyhyeksi. Sen kanssa kaikki esteisiin liittyvä treeni tapahtui mun kanssa alusta loppuun. Sitten Hildan kanssahan me ollaan myös tehty aika alusta asti hommia. Poni oli käynyt ratsuttajalla sekä ratsastuskoulutunteja, mutta sitä ei oltu hypätty tai läpiratsastettu säännöllisesti. Hilda on kuitenkin koko ajan käynyt ratsastuskoulutunneilla, joten en voi sano tehneeni sitä yksin. Kuitenkin suurimmaksi osaksi olen kuitenkin opettanut sille teknisempiä asioita ja esteratsastuksen saloja.

Lisää näistä kaikista hevosista kerron tulevissa erillisissä postauksissa!

Ensimmäinen tekemäni poni Heidi V

Oletko saanut ystäviä tai kavereita ns. hevospiireistä?
Ai olenko?! Parhaat ystävät ovat aina mun Peikki-vuosien alkuajoilta lähtien ja aika monta muutakin hyvää ystävää on tallilta löytynyt :)

Minä ja Kia <3

Etkö enää pidä blogiasi Be Seen by Erika?
En pidä.. Tämä Hippola-projekti vie tällä hetkellä niin paljon aikaa, että se oli pakko pistää huilille. Ehkä avaan sen kevään aikana taas ;)


Be Seen, kuva by Jan Lönnberg

Onko Caran jalka nykyään hyvä?
On hyvä! Kun poni vaan sai kengät ja kaviot hieman aikaa toipua niin poni oli teräskunnossa!


Mikä on pahin tippumisesi? 
Ehdottomasti yksi kaatuminen. Olin hevosen kanssa kahdestaan maneesissa ja jätin raippaa maneesin raippatelineeseen. Hevonen oli pysähdyksissä, mutta päättikin lähteä liikkeelle ja ulos kohti ovea. Kääntyessään katsomon ohi kohti ovea, olikin kulman takana jakkara, johon hevonen sitten törmäsi. Pelästyneenä hevonen nousi pystyyn ja kaatui taaksepäin päälleni. Onneksi hevonen selvisi ilman vaurioita ja mullekkin tuli vain kahdeksan tikkiä käteen.

Oletko tippunut kaikilta hepoilta jolla tällä hetkellä ridaat?
Olen tippunut itseasiassa vain Akulta. Hilda, Heidi, Retu, Ville, Siina ja Kapsu ovat kaikki pitäneet mut vielä turvallisesti kyydissä ;)

Mikä on ollut kaikista vaikeinta matkalla "isompiin kisoihin" ilman omaa hevosta?
Isommat kisathan mua vasta odottavat ;) Mutta ehkä juuri se, ettei sitä omaa hevosta ole. Intoa varmasti on aina löytynyt enemmän kuin monelta muulta, mutta sponsori valitettavasti puuttuu..

Lempi hevos/ponirotusi? Miksi?
Hmmm. Lapsuudesta mieleen ovat jääneet welshit, mutta kyllä sitä nykyään KWPN ja FWB- rodut ovat mieleisiä. Sen kummempia perusteluja en osaa KWPN:lle antaa, olen tykästynyt monen tämän rodun kilpahevosen liikeeseen ja atleettisuuten kisoissa. FWB:ssä miellyttää tietenkin suomalaisuus ja rodun kehittyminen koko ajan.

Hilda palkittiin parhaana 5v pienhevosena

Hevoset vai ponit? Miksi?
Kyllä mä kuitenkin joudun valitsemaan ne hevoset. Olen niin kilpailuorientoitunut, että mun olisi todella hankala menestyä ponien kanssa isommissa luokissa. Toki se olisi mahdollista, mutta epätodennäköistä. Tottakai haluan ratsastaa poneja aina ja viedä niitä eteenpäin, mutta kilpailuja ajatellen hevoset ovat mulle se ykkösasia. Ponit ovat mulle kyllä aina eri tavalla tärkeitä kuin hevoset, koska niiden kanssa olen oppinut niin paljon ja kaiken lisäksi saanut tehdä monta hienoa ponia itse. Tässä taas vaan tulee esille mun turhan vahva realismi, haha.

Miten saisin parannettua istuntaani? (nimittäin pompin hevosen selässä)
Koita korjata kaikki virheesi mahdollisimman rennosti. Jos koitat pakottaa itsesi toiseen asentoon, jännityt vain muualta. Jos on mahdollista niin koita päästä liinatunnille! Jousta lantiolla ja pidä katse ylhäällä, laske kädet alas ja laske jalat rennosti alas.


Mikä on korkein este mitä olet hypännyt?
Varmaan 135cm sekä Ed-ponilla että Woodyllä.

Unohtumattomimmat kisat ikinä? Tänä vuonna?
Tosi vaikea sanoa kaikkien kisojen joukosta se unohtumattomin.. Muutamia kisoja on jäänyt ratsastuskouluajoilta mieleen, mm. ensimmäiset tuntsarit ja sijoitus Rambon kanssa 2004 sekä vuoden 2005 ponimestaruuden viides sija Timi-ponin kanssa. Mieleen on myös jäänyt ensimmäinen aluemetri Zaragozan kanssa sekä ensimmäinen  alue 110-rata Woodyn kanssa.

Woody ja eka 110

Tämän vuoden parhaita kisoja muistojen puolesta olivat ensimmäinen kansallinen startti Retun kanssa sekä kasvattajakilpailu Hildan kanssa sekä Akun Laakson 110-rata.

Vahvuudet ratsastajana?
Tilannetaju, priorisointi sekä hyvä maltti.

Heikkoudet ratsastajana?
Heikko ylävartalo, liika voitonhalu sekä itsekriittisyys.

Tavoitteet ensikaudelle?
Saada rutiinia 110-radoille ja mahdollisesti startata joku 120-rata sekä osallistua kuninkaallisiin. Hevoskohtaisista tavoitteista tulossa postaus myöhemmin!

Aku ja meidän eka kansallinen 110

Mitä sanoisit 15-vuotiaalle itsellesi?
Jatka samaan malliin :)

Kellä kaikilla Peikin ratsastuskoulun poneilla/hevosilla olet kilpaillut?
Voi apua. Jos tiistaikisat lasketaan niin melkeen kaikilla hevosilla jotka tulivat Peikille ennen vuotta 2012. Mutta jos lasketaan mukaan vain ulkopuoliset kisat niin Jösse, Kössi, Rambo, Timi, Lady, Kimi, Reksu, Pairon, Karkki, Neco, Juha ja Riggen.

Juha aluekisoissa 100cm

Milloin jatkuu entiset kisahevoset postaukset?
Juuri tuli kakkososa ulos ;) Ja koitan tehdä niitä säännöllisin väliajoin :)

Entinen kisaponi Pete jonka myös tein melkeen alusta asti :)

Oletko koskaan harkinnut hevosen ostoa? Jos olet niin minkälaista,tasoista ym?
En ole. Suunnittelen hevosen ostoa vasta sitten kun tiedän että minulla on varaa ylläpitää se täysin. Haluan kuitenkin ostaa joko loistavan opetusmestarin estepuolelle tai vaihtoehtoisesti laadukkaan nuoren estehevosen alun.

Lempibloggaajasi?
Hmm. Lempiblogeja ovat Heidin nelivedot ja Asparagus B.S. Lempibloggaaja on varmaan Tiia, en voi käsittää, kuinka noinkin nuori voi suhtautua niin intohimoisesti ja ammattimaisesti bloggaamiseen!

Lempiruokasi?
Tää onki vaikee. Herkut tietty, mutta ehkä sitten erilaiset risotot ja salaatit.

Paraskaverisi?
Mulla on monta hyvää ystävää, mutta kyllä parhaimmat ovat Kia ja Anna. 

Pidätkö matkustamisesta?
Kyllä :)

Oletko matkustellut paljon?
En ihan älyttömästi. Olen käynyt Briteissä, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Espanjassa, Eqyptissä, Saksassa ja tietty Virossa. Jos aikaa ja rahaa olisi enemmän niin matkustaisin varmasti enemmän!

Eiks sun kypärä ärsytä, näätkö sieltä alta mitään? 
Ei, koska sieltä näkee oikein hyvin :)

Kypärän alta näkyy ihan hyvin ;)

Miksi juuri suomenhevoset, mikä on niissä hyvää? 
Mustahan on tullut "suokkiratsastaja" ihan vahingossa.. Mutta parasta suokeissa on kyllä niiden persoonallisuus ja rehellisyys kaikin tavoin.

Hienoin suomenhevonen jota olet suokkiluokissa tavannut? 
No onhan se Hoppunen aika upea..

Retu suokkiluokassa Tampereella

Miten verryttelet hevoset? / Mitä tehtäviä teet/mitä vaadit läpi ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista? Tallilla, jossa käyn, tehdään mielestäni aika yksipuolisia verkkoja ja tuntuu, että hevoset osaavat "kuviot" valmiiksi, eivätkä varsinaisesti kuuntele ratsastajaa, vaan tekevät asiat ulkomuistista. Se sitten näkyy tunnilla tehtäviä suorittaessa, kun hevonen ei "verkasta" huolimatta tai juuri siitä johtuen ole kunnolla avuilla.
Itse suosin aina itsenäistä verryttelyä pitäessäni ratsastuskoulutunteja. Silloin oppilaat voivat alkuun työskennellä oman hevosensa mukaan. Kaikki hevoset tarvitsevat erilaista verryttelyä ja siksi haluan opettaa oppilaille, että heidän täytyy oppia myös mukautumaan uuteen hevoseen ja sen tarvitsemiin harjoituksiin.

Itse vaadin hevosen veryttelyssä sisäpohkeen ympäri ja pyrin ratsastamaan sen pitkälle kaulalle heti alusta alkaen. Lisäksi hevosen täytyy liikkua sivulle ja mennä jouhevasti eteen ja taakse.

Voitko esitellä kaikki sun saappaat ym ratsastuskengät kera kuvien? :)
Kiva idea! Voisinhan mä vaikka tehdä sen :)


Sellainen oli tämä kysymyspostaus :) Oliko tarpeeksi kuvia? Tuliko mieleen lisää kysymyksiä, pitäiskö tehdä jatko-osa?

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hevosia matkan varrelta. Osa 2: Captain d'Aubry

Hoitaessani Steniusten siskojen (Karin ja Sofia Stenius) hevosia vuosina 2006-2009 sain mahdollisuuden päästä ratsastamaan tällä hienolla ja suuri liikkeisellä Elviksellä. Elvis oli aluksi Karinin käytössä, mutta siirtyi Jaakolle, Sofian miehelle (muistaakseni) vuonna 2007.

Elvis ja Jaakko (kuva täältä)

Jaakko opiskeli tuolloin vielä Rovaniemellä ja oli välillä pois hieman pidempiä aikoja. Usein Karin ja Sofia hoitivat Elviksen liikutuksen, mutta lopulta Jaakko kysyi multa, haluaisinko ratsastaa Elviksellä hänen ollessa Rovaniemellä. Sehän sopi mulle paremmin kuin hyvin. Hevonen oli mulle kuitenkin entuudestaan tuttu, koska Elvis oli ollut aiemmin myös ratsastuskoulun käytössä, joten olin ratsastanut Elviksellä ratsastuskoulun tunneilla jo aiemminkin.

Sain ratsastaa Elvistä sen verran kuin kerkesin ja tottakai olin tallilla usein melkein päivittäin muutenkin, joten liikutus oli todella kiva lisä päiviin. Jaakko oli antanut mulle vain muutaman ohjeen Elviksen ratsastuksen suhteen. Toinen oli, että sen piti reagoida jalkaan nopeasti ja toinen taas se, että sen piti pysyä suorana. Ja mähän tein työtä käskettyä.

Jaakon tullessa ekan kerran pois Rovaniemeltä sanoi hän mun muuten tehneen hyvää työtä, mutta Elvis saisi edelleen olla hieman nopeampi jalalle. Tämän jälkeen osallistuin hepan kanssa paljon ratsastuskoulutunneille, koska jo silloin mulla oli itselläni sellainen fiilis, että halusin olla mahdollisimman paljon valvovan silmän alla. Erityisesti hyppäreillä käyminen oli mulle suuri etu, koska pääsin tekemään paljon toistoja saman hevosen kanssa. Tämä onkin yksi niitä Elviksen mulle tuomia opettavaisia juttuja. Se, että pääsin juuri tuolloin kehittämään omaa estesilmääni entistä tarkemmaksi niiden useiden toistojen kautta saman hevosen kanssa, oli mulle kuin lottovoitto.


Toinen todella tärkeä asia mulle Elviksen kanssa oli yksi ratsastuskerta, kun Peik sattui olemaan kentällä samaan aikaan pitämässä Stefulle tuntia. Peik oli siinä samassa sitten katsellut mun työskentelyä ja pysäytti mut lopulta kentän keskelle. Peik sanoi, että Elvis näyttää muuten hyvältä, mutta mä vaikeutan sen työskentelyä koko ajan. Hetken siinä ihmettelin, että mitäs ihmettä ja lopulta Peik kertoi mun istuvan liikaa istuinluiden takaosalla. Hitaiden hevosten kanssa pitäisi istua hänen mukaan enemmän istuinluiden etuosalla, jottei koko ajan jarruttaisi liikettä istumalla liian takana.Tätä neuvoa noudattamalla Elvis lähti liikkumaan entistä nopeammin jalasta eteen ja sain oman jalan paremmin painopisteeni alle. Kun istuu liian takana, valuvat jalat eteen ja näin ne jäävät irti kyljistä.

kuvat täältä

Elviksen kanssa pääsin siis hieman maistamaan sitä "hevosen omistajan arkea". Vaikka se olikin vain ratsastusta, sain silti kokea sen sitovuuden ja suunnitelmallisuuden. Piti tietää milloin on menossa ja mihin aikaan. Kaikki vaikutti kaikkeen ja suunnitelmat sekä aikatauluista että ratsastuksista oli tehtävä ajoissa.

Se, että sain ratsastaa Elviksellä, auttoi mua myös siinä vaiheessa kun etsin vuokrahevosta. Pystyin kertomaan hevosten omistajille että olin hoitanut ja ratsastanut Steniuksille, jolloin moni varmasti vakuuttui tuosta lauseesta enemmän, kuin siitä että olisin vain ratsastanut ratsastuskoulussa ja hoitanut hevosia Steniuksille. Pääsin Elviksen jälkeen nimittäin ratsastamaan myös Karinin Inestä, jonka vuoksi uskalsin sanoa ratsastaneeni heidän hevosia.

Itselleni ratsastaminen oli paras palkinto siitä, että olin hoitanut Steniusten hevosia. Tottakai sain hoitamisesta rutkasti kokemusta, mutta oli todella hienoa saada se luottamuksen osoitus tytöiltä, kun he päästivät mut hevostensa selkään. Vaikka en päässytkään kisaamaan tai kunnolla valmentautumaan, sain silti todella hyvän kokemuksen tuostakin vastuusta.

Sellainen oli tämän kertainen Hevosia matkan varrelta -teksti. Mitäs tykkäsitte? Oletteko te päässeet ratsastamaan hoitohevosianne?

perjantai 20. joulukuuta 2013

Kylässä Nika Equestrianilla!



Olipas kiva päivä! Aamusta ratsastin Caran, siihen perään Kapsun ja sitten suunnattiinkin Oonan kanssa auton nokka kohti Järvenpäätä. Päämääränä meillä oli Tuulen Talli. Tallilla meillä oli treffit KarolinaLiuksialan ja Nipsu Porthan-Broddelin kanssa, joiden kanssa tehtiin Hippola-juttuja, jotka julkaistaan sitten myöhemmin ;)

Päivän aikana pääsimme seuraamaan näiden kahden taitavan kouluratsastajan treenailua. Nipsulla oli erityisesti yksi todella todella kiva heppa allaan, johon ihastuin todella. Karon hevosista kahta pääsin ihan testaamaan selästä käsin ja molemmat olivat kyllä niiiin hienoja. Niistä lisää alempana!


Oli taas niin antoisaa päästä seuraamaan kahden ammattilaisen työskentelyä usean eri hevosen kanssa. Musta on ihana nähdä, kuinka kaksi täysin erilaista ratsastajaa saavat omilla taidoillaan ja systeemeillään hevoset suoriutumaan asioista lopputuloksellisesti yhtä hyvin. Toinen ratsastaa hevoset todella alas ja pyöreiksi ja toinen taas pitää hevoset selkeästi ryhdikkäämpinä ja ylempänä. Toki molemmilla oli hevoset erilaisessa treenitilanteessa ja siksi muodon syvyys saattoi olla riippuvainen myös siitä, mutta ero oli silti selkeä. Molemmilla tatsastajilla on myös ihailtava asenne tähän hommaan ja molemmat todellakin satsaavat kaikkensa näille eläimille ja tälle urheilulajille. Tollasen asenteen ja ammattitaidon mäkin haluan itselleni!

Niin kuin olen aiemminkin sanonut, rakastan seurata muiden treenaamista. Tänäänkin opin taas niin paljon uusia asioita. Tänään keskityin itseasiassa hevosten sijaan enemmän ratsastajien apujen käyttöön ja muutenkin hevoseen vaikuttamiseen, ja voi vitsi että se antoi niin paljon taas uutta mulle. Jotenkin se silmä vaan kehittyy erilaisia hevosia seuraamalla koko ajan tottakai enemmän ja enemmän, mutta se, miten olen oppinut seuraamaan nyt ratsastajia on ihan eri tasolla kuin aiemmin. Tämä päivä toi mulle taas uusia fiiliksiä, kun ensin pääsin katsomaan ja sen jälkeen toteuttamaan itse. Erityisesti tasainen käsi ja tiukka, mutta silti rento ylävartalo on näillä molemmilla ratsastajilla niin kadehdittava, että kyllä se omakin on nyt pakko saada kuntoon!


Ratsastin siis itse kahdella hevosella. Kävelin Karolle yhden hevosen, jonka jälkeen sain verkata GP-tason hevosen pois. Kaverin kanssa haettiin pitkää eteen-alas muotoa ja rentoa ravia ja laukkaa. Hevonen oli todella upea liikkeinen ja oli kyllä kiva fiilistellä tuollaisen hevosen kanssa pitkästä aikaa. Viimeksi olen ollut tuon tasoisen hevosen kyydissä 2010, kun pääsin ratsastamaan Alexandra Malmströmin Mr. Beanilla. Hevosesta ei valitettavatsi ole mitään materiaalia, kun muistikortti meni täyteen.. Työskentely kuitenkin onnistui hyvin ja sain tosi kivaa ja rentoa menoa hepan kanssa aikaan!


Toinen ratsastamani hevonen oli Rex, vaativa A-tason hevonen. Rex oli näistä kahdesta mielestäni se mulle sopivampi, vaikka molemmat olivatkin sairaan hienoja. Mulle sopii eteenpäin pyrkivä ja ratsastettava hevonen, johon saa vaikuttaa. Rexin kanssa alkuun oli tärkeää saada hyvä tuki suuhun, koska se saattaa välillä Karon mukaan olla turhan kevyt edestä. Sain Rexin kivalle tuelle ja lähdin verkassa työstämään avoja ja väistöjä Karon ohjeiden mukaisesti.  Hevonen oli teknisesti erittäin taitava ja kaikki liikkeet oli helppo suorittaa. Sain itse keskittyä vain istumiseen ja pieneen hienosäätöön! 

Laukassa verkkalaukan jälkeen työstettiin piruettilaukkaa ja WAU! Hevonen lyheni nii hyvin, että sain kääntää piruetteja.. Olipas hieno fiilis. Pirueteissa mun tuli ajatella, että jokainen askel olisi kuin uusi laukannosto. Ulkojalalla tuli pitää ulkotakajalka masun alla ja aktivoida hevosta käännöksessä. Muodon tuli myös säilyä mielummin jopa vähän matalampana, jotta hevonen olisi rento ja käyttäisi itseään oikein.  Viime pirueteista onkin jo aikaa, joten oli aika hienoa päästä tekemään noinkin vaativia liikkeitä. Tuossa sen taas vaan huomaa, kun on hyvin koulutettu ja läpiratsastettu hevonen, on tekeminen tosi helppoa ja tällainen esteratsastajakin voi ihan oikeasti suorittaa tuollaisia tehtäviä..

Muutenkin Karon ja Nipsun tapa hoitaa, käsitellä ja ratsastaa hevosia on ihailtava. Molemmat antavat hevosille aikaa, kävelyttävät ne huolella sekä näkevät vaivaa myös hevosten jälkihoidossa. Tottakai heillä on myös ammattitaitoinen hevosenhoitaja, mutta omaa panostaan he käyttävät mielestäni ihailtavan paljon työssään. 

Kiitokset vielä kerran hienosta päivästä Team NIKAn Karolle ja Nipsulle!