"Tää hevonen ei oo koskaan vielä saanu hankkiuduttua musta eroon"

Hehhe. Kuuluisat viimeiset sanat.

Oltiin Akun kanssa Kirsin tunnilla sunnuntaina. Olin niin fiiliksissä edellisestä hyppykerrasta kotona, että päätin lähteä tekemään verkkaa normaalisti, ilman hirvimoodia - mistake nro.1. Akusti kyllä liikkui hyvin eteen ja reagoi jalkaan kaikissa askellajeissa ja en vielä siinä vaiheessa edes ymmärtänyt epäillä, että jokin olisi pielessä. Kirsistäkin Aku näytti hyvältä ja varsinkin vasempaan laukkaan K oli erittäin tyytyväinen :)

pikkuisia verkkahyppyjä

Aloitettiin hypyt verkan jälkeen diagonaalilla olevalla pystyllä. Pääsin taas siihen ihanaan odottavaan ja rauhalliseen fiilikseen. Kirsikin oli ihan ihmeissään kun hypyt olivat SUORIA, pyöreitä ja kohti estettä sain odottaa ja työskennellä juuri niin kuin halusin. Kaikki vaan sujui. Esteen noustessa Kirsi halusi laukasta vähän voimakkaamman, jotta takaosan työskentely ei jäisi ponnettomaksi ponnistusvaiheessa. Kun laukkasin hieman aktiivisemmin, mutta yhtä lyhyenä kuin aikaisemminkin, olivat hypyt tosi hienoja :)

vielä pikkuisempia verkkahyppyjä

Sitten siirryttiin sarjalle, joka on meille aina se vaikein juttu. Sarjassa oli puomi-2,5m-lankkupysty-6,5m lainelankkuokseri. Sarjalta jatkettiin suora linja lankkupystylle. Kirsi pyysi tekemään välin odottavalla 7 askeleella. Tulin sarjalle siinä samassa odottavassa laukassa, (mistake nro.2) kuin missä tulin verkkaestettä. Noh, eihän se laukka riittänyt mihinkään. Pitkästa aikaa Aku seisoi mua vasten erikoisesteellä ja sain sen juuri ja juuri molemmista osista yli. Sarjan jälkeen jatkoin odottaen (kun olisi kuitenkin pitänyt jatkaa) ja tein kauniit YHDEKSÄN laukkaa. Apua. Noh, eikun uudestaan ja paljon lisää laukkaa. Nyt kellot soi ja tajusin ettei todellakaan olla vielä valmiita tuollaiseen rauhalliseen verryttelyyn vaikka sitä kuinka toivoisin. Sain laukata monta kierrosta kentän ympäri hirvimoodilla, ennen kuin Akun laukka oli hyvä. Sen jälkeen uudestaan sarjalle ja taas takellellen yli b-osasta. Sain kuitenkin jatkettua tällä kertaa seitsemällä laukalla pystylle. Tultiin sarja vielä muutamaan otteeseen pystylinjan kanssa myös kuudella laukalla kun esteet nousivat noin metriin.

Tämän jälkeen jatkettiin muutama kerta päädyn läpi okserille josta kaareva ura kuudella laukalla portille. Ennen okseria mun oli säilytettävä laukka kaarteen läpi voimakkaana, ilman että se valui pitkäksi. Tämä olikin hieman haasteellista kun heppa ei ollut kunnolla huonon alkuverkan takia täydellisesti jalan edessä.Sain kuitenkin laukan rullaamaan ihan hyvin ja tehtävät suoritettua.

Pitkien käyntien jälkeen lähdettiin hyppäämään rataa, joka alkoi sarjalla ja suoralla linjalla pystylle kuudella laukalla, sieltä kaarteen läpi okserille, josta kaareva ura ja kuusi laukkaa jälleen. Taas kaarteen läpi ja pystylle, josta kaareva ja pitkä viisi askelta okserille, josta taas kaareva linja toiseen suuntaan neljällä ja pystylle. Sieltä vielä päädyn läpi ja diagonaalille missä oli vesipysty ja tämän jälkeen jatkettiin vielä pitkä tie pystylle ja sieltä suora linja ja seitsemän laukkaa okserille.


Saatiin Akun kanssa ihan hyvä tempo ja rytmi aikaan, muttei läheskään sitä fiilistä, mikä esimerkiksi oli edellisellä tunnilla tai Laaksolla pari viikkoa sitten kisoissa.. Vika rundi olikin sitten tosi hyvä, mutta esteet olivat vasta hieman reilussa metrissä. Kun Laaksolla oli tiistaina tarkoitus hypätä 110 ja samoin Ypäjällä sunnuntaina, pyysin Kirsiä nostamaan kaikki vielä yhteen isompaan rundiin.

Vika rundi alkoi tosi hyvin. Aku teki mielettömän hienon hypyn ekalle porttipystylle jolta jatkoin s-kiemuralle. Ekalle pystylle sain hyvän hypyn, mutta alastulossa Aku ajautui hieman oikealle. Mietin jo siinä vaiheessa, että nyt en kyllä välttämättä pääse perille asti, että oliskohan viisasta kääntää pois.. Mutta kun mun tapoihin ei kuulu se pois kääntämine, joten en sitten kääntänyt nytkään. Ja enhän mä myöskään päässyt sinne perille asti. Sanoin jo tokavikan askeleen kohdalla Kirsille "apuaaa" ja sitten kuului vaan tumpstumps kun Pikkis lentää kauniissa kaaressa okserin sekaan ja Aku nätisti askeltaen perässä. Onneksi Aku tajusi aika nopeasti  lähteä taakse päin ja mä säästyin sen kummemilta tälleiltä. Ja eikun sitten vaan takaisin selkään ja esteet alas ja uusi rundi eka pienillä esteillä. Kaikki sujui, Aku ei hirveästi onneksi maindaa tollasista :) Se pysähtyy kun on aihetta, mutta luottaa onneksi muhun jo aika hyvin!

Sitten esteet takaisin ylös ja uus rundi. Nyt laukkasin jo hieman liikaa ja eka vitonen meinasi jäädä ahtaaksi, toka linja neljällä oli super ja se päättyi tuohon yllä olevaan lankkupystyyn. Laskettiin esteet vielä takaisin metriin, jotta Akulle ei jäisi sellanen olo, että se olisi joutunut tsemppaamaan hirveästi :) Hyvän mielen rata siis loppuun ja paljon taputuksia mustalle!

Tiistaina suuntana Laakso, siellä luokkana 110!