Lauantain metrikympin jälkeen suuntasin suoraan Haimihallista Opistohallille. Koska luokat olivat niin päällekkäin, jäi radankävely 120-luokkaa varten välistä. 120-luokka oli jaettu osiin, joista A oli nuorille hevosille, B kaikille ja C oli koulutusluokka. Itse hypäsin tuota C-osiota, koska en nähnyt mitään järkeä maksaa täyttä hintaa luokasta, kun halusin vain päästä tekemään rennon radan kilpailematta voitosta. Koulutusluokka on mielestäni mainio ratkaisu niille, jotka haluavat vain ratatreeniä ja kokemuksia itselleen sekä hevoselleen. Palkintoina on siis vain ruusukkeet, eikä rahaa ollenkaan. Lähtömaksu taisi olla 15e vähemmän kuin tuossa kaikille avoimessa 120-luokan A-osassa. Hurjaa säästöä siis ;)
Eroja meidän koulutusluokan radassa tuohon avoimeen 120-radan välillä oli todellä vähän. Muutama okseri oli muutettu nousuoksereiksi, mutta muuten esteet olivat samassa järjestyksessä ja aivan saman kokoisia. Enimmäisaikaa tuohon C-luokkaan oli helpotettu, mutta itselleni se aikaa pääseminen ei olisi ollut ongelma edes sillä tiukemmalla ajalla :D
Itse rata oli hieman epätasainen. Heti esteellä numero 2 Aku pääsi liian pitkäksi kohti estettä ja sieltä saimme puomin mukaan. Jos olisin jättänyt enemmän tilaa, olisi Akulle jäänyt enemmän aikaa hypyn alkukaarelle ja puomi olisi hyvin voinut pysyä ylhäällä. Kolmoselle meillä oli hyvä paikka ja laukaa, mutta silti saimme sieltä pudotuksen. Pystyille täytyy siis vaan muistaa jättää tuotakin enemmän tilaa, jotta Aku ehtii etusillaan ylös ja mukaan.. Ja ainakin hevosen täytyy pysyä paketissa :D
Neloselle teimme hyvän, napakan hypyn ja matka jatkui ilman kolmatta peräkkäistä puomia. Vitonen ja sitä seuraava sarja oli sijoitettu aivan laidan viereen ja Aku jäikin hieman tuijottamaan koko linjaa, jolloin en saanut sitä ihan suoraksi kulmasta ulos. Sama virhe toistui siis kuin kympissä, eli vasemmasta kaarteesta Aku jäi vinoksi ja otti puomin mukaan. Sarjalla jouduin hieman auttamaan raipalla, mutta yli päästiin ihan kunnialla.
Seuraavalle okserille pääsin hyvin mutta sarjalle oli havaittavissa pientä kiemurtelua. Kahden askeleen väli meni hieman polkemalla, olisi pitänyt malttaa istua rauhallisemmin ja antaa hevosen hypätä rennommin b-osalta ulos. Seuraavaksi vuorossa oli pelottava bemer-este. Aku suoritti sen kaikista epäilyistäni huolimatta kuitenkin aika kivasti. Siitä jatkoin seitsemällä laukalla vikalle pystylle, jolle olisi edellisten pystyjen tavoin pitänyt taas jättää enemmän tilaa. Nyt Aku kuitenkin kerkesi juuri ja juuri etustensa kanssa mukaan ja puomia ei sieltä onneksi tullut.
Vaikka tulos 12vp ei ole päätä huimaava, olin silti Akuun ihan tyytyväinen. Se hyppäsi rohkeasti ja hyvällä imulla kaikki esteet eikä keskittynyt perinteiseen tuijottamiseen muualla kun seinän viereisellä linjalla. Se laukkasi läpi radan hyvin ja kuunteli mua koko ajan. Itse sen sijaan olisin saanut luottaa hevoseen enemmän ja antaa sille enemmän tilaa ennen pystyjä. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen etten jäänyt nyppimään ennen esteitä ja sain sujuttua aika hyvässä rytmissä läpi radan.
Koska Aku oli hypännyt molemmat radat ilman mitään isompia ongelmia, päätin perua seuraavan päivän 110-luokan ja hypätä vain 120cm. Päätin myös, että mun pitäisi antaa hevosen hypätä esteet ilman polkemista. Rauhan tulisi säilyä koko radan läpi ja mun täytyisi luottaa Akuun enemmän. Nuo esteet eivät korkeuden puolesta ole sille enää mikään ongelma ja mun täytyy sisäistää myös se, että luotan kaikkiin omiin päätöksiini myös siellä radalla yhtä hyvin kuin treeneissä. Se vaan on niin tajuttoman vaikeaa päästää irti niistä vanhoista huonoista tavoista kuten jahtaamisesta, epätasaisesti pidättämisestä ja ylävartalon liiasta dyykkaamisesta.. Pikkuhiljaa onneksi hyvä tulee ja muutosia saa juurtumaan ihan selkärankaan asti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti