Ratsastaessani vielä Peikillä, löysi ystäväni loppusyksystä vuonna 2007 itselleen todella kivan hevosen. Tämä hevonen oli ystäväni S:n ensimmäinen oma ja apukädet olivat aina silloin tällöin tarpeen tuon jokseenkin viekkaan kaverin kanssa :)
Ophrys SWE "Uffe, Uolevi" oli kilpaillut menestyksekkäästi edellisellä omistajallaan kansallisia esteluokkia sekä startannut myös vaativaa koulupuolella. Uffe hallitsi aina kaiken sarjavaihdoista piruetin alkeisiin. Esteillä kaveri kuumui aika lailla, mutta oli todellinen peli siinäkin touhussa!
Uffea ratsastin siis S:n ollessa reissussa ja muutenkin sain treenata tuon osaavan ruunana kanssa aika usein. Kävin auttamassa S:ää aika ahkerasti ja tämän kunniaksi pääsinkin joululahjaksi Alexandra Malmströmin tunnille.
Siitä se kaikki sitten lähti.. Voisin sanoa, että Alexandran tapaaminen on ollut yksi, ellei se merkittävin edistysaskel mun "ratsastaja-uralla". Alexandra sai mut ymmärtämään sen, miten paljon mun täytyy tuntea. Ei vaan pelkästään hevosen liikettä, vaan myös omia apuja.
Uffen kanssa kaiken opettelu kotona oli helppoa ja kivaa. Se oli niin osaava hevonen, että Alexandran oli helppo demonstroida mulle mun tekemisiä Uffen kautta. Kun käytin liikaa pohjetta, sain heti Uffelta palautteen. Tärkeimpiä asioita, joita sen ensimmäisen tunnin aikana opin, käytän jokaisen ratsastamani hevosen kanssa joka päivä. Alexandra opetti mulle, että hevosen pitää reagoida tehokkaasti ja nopeasti ensimmäiseen apuun. Siksi meillä on ylä- ja alapohje ja vasta sitten kannus ja raippa. Ja alaspäin, kootessa ja liikkeissä meillä on se istunta. Vatsalihakset siirtävät hengityksen avulla hevosen askellajista toiseen. Voisin listata ainakin yhden A4muitakin asioita, joita Alexandra sai mut oppimaan ja ymmärtämään..
Kun sisäistin kaikki nämä Alexin opit, muuttui mun ratsastus todella paljon myös ratsastuskoulussa. Opin lukemaan paremmin niitä hevosia, joiden kanssa tein enemmän hommia, mutta myös pitämään niistä, joiden kanssa en ennen tullut niin hyvin toimeen. Ja vain sen takia, koska olin ymmärtänyt miten tarkka mun itse täytyy olla, jotta hevonenkin voisi olla.
Suurin muutos tapahtui kuitenkin kaikkien hevosten suhteen mun istunnassa. Alexandra osasi kertoa mulle sellaiset vinkit istunnan korjaamiseen, mitkä eivät saman aikaisesti jännittäneet mua muualta. Esimerkkinä varpaat ylös ei kantapäät alas. Kun nostaa varpaat ylös, takareisi pysyy rentona ja näin myös koko jalka. Jos painaa kantapäitä alas, takareisi jännittyy ja istuinluut irtoavat -> hevonen ei tunne sun istuntaa. Näin sain mun jalat paremmin painopisteen alle ja pystyin keskittymään ylävartalooni.
Koska olin jo tuolloin ahkera hevostenhoitaja, ajauduin auttamaan Alexndraa valmennusten myötä niin kotiin kuin kisoihinkin hevosten kanssa. Pääsin seuraamaan todella paljon ammattilaisten työskentelyä ja sitä kautta oppimaan itse lisää teoriaa ja erillaisia harjoituksia. Lisää Alexandran ja mun yhteistyöstä voitte lukea tästä tekstistä.
Uffea ratsastaessani minulle tarjoutui hieno tilaisuus aloittaa pienen näppärän tamman vuokraus samaisella tallilla. Tällä hevosella sai valmentautua ja kisata niin paljon kuin sielu sieti ja sehän oli mulle täys lottovoitto! Tunnit lopetin sitten tämän johdosta Peikillä ja vuokrasin Zaraa 3-4 kertaa viikossa. Mutta lisää Zarasta saatte kuulla ensi kerralla kun Hevosia matkan varrelta sarja jatkuu ;)
Kiitos S kun sain käyttää tätä hienoa hevosta loistavana opetusmestarina :)
Aikaisemmat hevosia matkan varrelta postaukset löydät alla olevista linkeistä;
Vihdoin hyvä vinkki mun istuntaan!! "Esimerkkinä varpaat ylös ei kantapäät alas. Kun nostaa varpaat ylös, takareisi pysyy rentona ja näin myös koko jalka. Jos painaa kantapäitä alas, takareisi jännittyy ja istuinluut irtoavat -> hevonen ei tunne sun istuntaa. Näin sain mun jalat paremmin painopisteen alle ja pystyin keskittymään ylävartalooni." tuo parantaa huomattavasti mun ratsastusta!! ISO KIITOS :D
VastaaPoista