torstai 28. marraskuuta 2013

NYT SE ON AUKI!!

Mä oon niin ilonen. Nyt se on oikeasti auki, Hippola nimittäin. Koko kesä ja syksy ollaan tätä projektia työstetty ja nyt se vihdoin on oikeasti verkossa, vau.

On kontaktoitu bloggaajia, yhteistyökumppaneita, kirjanpitäjiä ja vaikka ja mitä. Nyt ei voi muuta kun olla iloinen ja jatkaa helvetinmoisella innolla eteen päin. Kiitos kaikki, jotka tässä projektissa on tähän mennessä olleet mukana, mä en voi muuta kuin hymyillä!

Kia <3

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ylävatsa kuntoon!

Mä painiskelen vuorotellen aina jonkun istuntaongelman kanssa. Ja niin varmasti aika moni muukin. Kun yhden ongelman saa korjattua, on toinen edessä. Silloin, kun oikean ongelman saa korjattua, saattaa samalla kuitenkin moni muukin asia loksahtaa paikoilleen ihan itsestään. 

Välillä ylävartalo on ihan hyvä..

Tämän hetkinen ongelma on mun ryhti. Kaikki korjaushan lähtee siitä, että pystyy itse myöntämään ongelman itselleen. Seuraavaksi täytyy olla se oma halua korjata virhe tai ongelma, koska ilman motivaatiota se on vaikeaa. Seuraavaksi täytyy miettiä, kuinka se ongelma korjataan.

Itse olen istunta-asioissa todella tarkka siitä, että korjaan istuntaani vain rennosti. En halua pakottaa jalkojani tiettyyn asentoon, tai ylävartaloani pysymään pystyssä. Korjauskeinojen tulee löytyä rennosti, erilaisten mielikuvien kautta. Esimerkiksi kun mulla oli ongelmana saada jalat pysymään alhaalla, yritin ensin koko ajan vain saada kantapäitä pysymään alhaalla ja painoin niitä jatkuvasti vain alas päin.Tämä kuitenkin jännitti mun takareiden, jolloin peppu irtosi satulasta. Alexandra kuitenkin neuvoi mulle silloin, että mun pitäisi nostaa varpaita, ei painaa kantapäitä alas. Nostaessani varpaat ylös, pysyy koko takareisi aivan rentona ja näin myös peppu on koko ajan satulassa!

Välillä ihan ok..

Nyt, kun haluan korjata omaa ylävartaloani, ajattelen vain ajan kahta asiaa. Leuka ylös ja rintakehä ulos ja ylös. Näin ainakin itse pysyn täysin rentona korjatessani asentoani ja saan keskittyä taas vain muutamaan asiaan kerrallaan. Toki mullakin on paljon korjattavaa tämän lisäksi, mutta niin kuin jo tekstin alussa sanoin, yksi korjaus kerrallaan.. Nyt mun täytyy saada ylävatsa tiukaksi ja jämptiksi, jolloin se auttaa mua myös säilyttämään rintakehän ylhäällä ja ulkona. Samalla mun täytyy kuitenkin olla tarkkana siitä, ettei mun alaselkä jää yhtään notkolle.

Ja välillä aika huono..

Ja niin kuin kuvista näkyy, välillä osaan tsempata todella hyvin sen ylävartalon kanssa ja välillä taas en :D Alla myös video mun ja Heidin vaihtotreeneistä. Tai oikeastaan loppupätkästä. Olis pitänyt tajuta kuvata ekat vaihdot, jotka ovat Heidin kanssa aina ne parhaat. Nyt saatiin videolle vain ne viimeiset vaihdot, jotka harmillisesti tulivat takaa jäljessä huonosta energiatasosta johtuen. Mutta saimpahan kuitenkin pätkän myös meidän menosta :)


Meillä oli heidin kanssa muutenkin aika onnistuneet treenit. Tehtiin ihan perustyöskentelyä ravissa ja laukassa, ajatuksena pitkä kaula ja selkä kunnolla ylös. Heidi jää myls mielellään hieman kiinni oikeaan ohjaan vasemmassa kierroksessa ja tätä korjasin aika paljon asetuksilla ulos. Tein myös aika paljon vastalaukkaa vasemmassa laukassa ja koitin sen avulla työstää vasenta laukkaa hieman laadukkaammaksi. Tämä onnistui hirmu kivasti ja jatkoin sen jälkeen vaihdoilla. Ekat vaihdot tulivat hyvin takaa eteen rytmissä ja avusta, mutta ponilta vähän lopahti kunto ja vikat vaihdot tulivat sitten yhden jäljessä, niin kuin jo aiemmin sanoin.

Loppuun hain ravissa vielä aika isoa liikettä ja aktiivisia takajalkoja. Oli se poni taas vaan niin hieno <3 Omistajat on tehny kyllä hyvää työtä sen kanssa :)

maanantai 25. marraskuuta 2013

VOITA LIPUT HIPPOLAN KLINIKKAAN

*yhteistyössä Hippolan kanssa*

Jeee! Blogihistoriani ensimmäinen arvonta käynnistyy tästä!!

Nyt kahdella onnellisella on mahdollisuus voittaa kahden hengen lippupaketti Hippolan Uskalla vaikuttaa-klinikkaan! Hippola-klinikka järjestetään siis Helsingin Ruskeasuolla 8.12 klo 15-18 ja siellä ratsastaa klinikan vetäjien Karon ja Nipsun lisäksi seitsemän bloggaajaa. Lisää tietoa tapahtumasta saat Hippola-klinikan Facebook-tapahtumasta, täältä.

Arvonta astuu voimaan tänään maanantaina ja kilpailuun on aikaa osallistua tiistaihin 26.11.2013 klo 20.00 asti! Voittajiin ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.

Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen miksi juuri sinun pitäisi voittaa liput klinikkaan :) Muista liittää viestiin myös sähköpostiosoitteesi, jotta saamme yhteyden voittajiin. 



*kilpailu on nyt päättynyt ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti*

Kapsutellen

Olin viikonloppuna jälleen Kapsun luona. Heppa oli saanut uudet popot jalkaansa ja meno olikin nyt paljon tasaisempaa liikkeen osalta. Kaikki muu olikin sitten erittäin epävakaista, laukkaa lukuun ottamatta. Kyllä, luitte oikein. Laukka oli tasaista :)

Aloitin käynnissä tuttuun tapaan pysähdyksillä ja ympyröillä. Kapsu lähti kivasti jalasta eteen, mutta puolipidätteet kohti kulmia ja kaarteissa eivät oikein meinanneet mennä läpi. Hevosesta tuli jo käynnissä omituisen vahva ja mua ihmetytti jo se aika paljon. Kapsu kun on yleensä ennemminkin tyhjä, kuin raskas.

En kuitenkaan jäänyt käyntiin sen pidemmäksi aikaa, koska tavoitteena oli saada työstettyä laukkaa mahdollisimman paljon. Ravissa annoin Kapsun juosta pää taivaissa hetken, jotta sain ensin sen vain odottamaan ja tuntumalle. Kun se antoi mun tehdä pidätteet niin, että se jäi rauhalliseen raviin, lähdin ratsastamaan pyöreäksi ympyrällä. Taas oli viikossa haihtunut ilmaan kyllä niin monta edellisellä viikolla hyvin toiminutta asiaa, että. Se näissä raaoissa hevosissa on aina se huono puoli, kun niitä ei itse työstä joka päivä, ei niiltä voi vaatia samalla tavalla, kuin niiltä hevosilta, joita ratsastaa päivittäin. Kaikki vaikuttavat hieman eri tavalla ja siksi nyt Kapsunkin kanssa jouduin luopumaan tietyistä jutuista, mitkä oli edellisellä kerralla ollu jo itsestään selvyyksiä. Esimerkiksi hevosen pyöreys oli alkuun sellainen asia, minkä totesin olevan nyt toissijaista. Kun hevonen oli niin menossa ja niin vahva, oli mun ihan turha alkaa taistelemaan sen kanssa. Kun se sai muutaman kierroksen ajan taas muistella sitä, että ulko-ohjasta kun vähän pidätetään, tulisi hevosen ihan oikeasti hidastaa.

Ravissa sain kuitenkin useiden satojen ulko-ohjan pidätteiden jälkeen asioita taas raiteilleen ja Kapsu tuntui pätkittäin jo aika hyvältä. Toki tahdin kanssa on edelleen paljon tekemistä, se kun tuppaa kiihtymään ja hidastumaan aina aika vaivihkaakin..

Kun olin suht tyytyväinen raviin, nostin muutaman laukan oikealle ja kappas, sehän teki ihan nostot! Tein selkeän puolipidätteen ja laukka-avun ulkojalalla ja sisälonkalla, jolloin sain nostettua kivan laukan. Sain Kapsun säilyttämään hyvän rytmin nostojen jälkeen ja se jopa lähti hieman asettumaan laukassa pyöreänä :) Koska heti ensimmäiset nostot olivat hyviä, vaihdoin suunnan ja jatkoin nostoilla sinne. Vasen laukka nousi vielä oikeaakin laukkaa rennommin ja siirtymiset raviinkin olivat jo ihan kelvollisia. Toki jouduin siirtymisissä auttamaan vielä äänen kanssa, mutta sain kuitenkin tehtyä siirtymiset valmistelujen jälkeen yhdestä pidätteestä ja istunnasta!

Tästä on hyvä jatkaa kohti tämän viikon treenejä, toivottavasti kenttä pysyy hyvänä, jotta pääsen taas ihan kunnolla Kapsuilemaan :)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Akun viikko

Tällä viikolla ollaan tehty Akun kanssa hirmu hyvin töitä yhdessä. Olen ottanut nyt Akun tämän kuun tavoitteeksi paremman laukan säädeltävyyden. En tarkoita tällä sitä, etteikä Aku jo tällä hetkellä osaisi koota laukkaa, vaan sitä, että sen täytyy osata säätää laukkaa nimen omaan mun apujen mukaisesti.

Tässä suurena apuna onkin ollut Nielsin vinkki ratsastaa hevosta pienillä tempon muutoksilla. Tähän asti olen mennyt paljon eteen ja paljon taakse. Siitä oli apua oman aikansa ja sain hevosessa aikaan toivottuja muutoksia, mutta nyt mun täytyy jatkaa hevosen rakentamista taas hieman eri tavalla.

Nyt kun Aku menee pienestä avusta paljon eteen ja vähän hitaammin taakse, on sen opittava tulemaan myös paremmin ja laadukkaammin takaisin ja jatkamaan laukkaa eteen paremin rytmissä ja terävämmin. Akulla varsinkin vasen laukka on turhan nopea ja hieman voimaton, joten tämä harjoitus on meille mitä parhain.

Alla olevasta videosta, joka on kuvattu FilmMe -toiminnolla Nielsin kurssilta, näkyy hyvin kuinka Aku ei tule takaisin kunnolla ja kuinka itse yritän suorittaa asioita liian nopeasti. Niels puhuu toisella videolla myös omasta ylävartalostani - jos en pääse selän kanssa suoraksi ja ylös niin musta tulee todella heikko ja pieni. Kun olen pystyssä ja mahdollisimman pitkä, saan itseeni paljon enemmän voimaa ja tasaisuutta. Vaikka en sitä voimaa tarvitsekkaan Akun kanssa, täytyy mun silti oppia istumaan suoremmin ja oikein.

Nämä pienet tempon vaihdokset toivat mulle taas pitkästä aikaa ahaa-elämyksen. En edes osaa selittää miten hienolta Akun ravi on viikolla tuntunut kun olen saanut sen niin hyvin jalkojen väliin ja aktiiviseksi takaa. Nyt se oikeasti tuntuu ravissa jo kuminauhalta, jota voi muokata juuri niin kuin haluaa :)




Sitten takaisin tän viikon treeneihin. Aloitin aina ravissa ja ratsastin alkuun ihan normaalin raviverkan rennolla ja pitkällä kaulalla. Kun molemmat suunnat oli käyty läpi, aloitin tempon vaihdokset. En vaatinut Akulta koottua ravia, vaan pelkkää hidastusta niin, että se säilytti rennon ja pitkän kaulan ja selän mahdollsimman pyöreänä. Kun taas pyysin Akun eteen, oli sen lähdettävä ensimmäisestä avusta kohti kättä eteen, mutta rytmissä ja rentona, isoin askelin ja takaa eteen. Ravissa kaikki oli vielä suht helppoa, kunhan itse vaan muistin jättää sen ulkojalan kunnolla lähelle ja vartioida heppaa vakaalla ulko-ohjalla.

Laukassa oikealle sain Akun hidastamaan ja kokoamaan laukkaa tosi kivasti. Sain myös säilytettyä vakaan taivutuksen ja hevonen jäi itse laukkaamaan aktiivisesti lyhyempänä. Eteen päin mentäessä jouduin auttamaan isommassa laukassa edelleen aika paljon jalan kanssa, mihin täytyy vielä saada parannusta. Kuitenkin Aku lähtee nyt hyvin jalasta eteen ja kun itse muistan jäädä aivan pystyyn, saan lyhennyksetkin tehtyä pelkällä istunnalla.



Vasemmalle laukan muokkaaminen oli edelleen hankalampaa. Sain kyllä kaiken toteutettua, mutta paljon hitaammin ja työläämmin. Kun lähdin kokoamaan laukkaa, jouduin tekemään sen hitaasti, jotta laukka jatkoi koko ajan rullaamista tarpeeksti aktiivisena. Kun taas ratsastin hieman eteen, kärsi taivutus ja laukan laatu. Laukka muuttui helposti hieman selättömäksi ja matalaksi, jos tein eteenratsastuksen liian nopeasti.

Tällä viikolla mentiin siis tuollaisella reseptillä ja varmasti jatketaan sillä myös lähi-viikot. Haluan nyt saada laukasta nyt oikeasti vahvan ja hyvän talven aikana, jotta ollaan keväällä valmiita kisakauteen.

Ja vaikka se vasen laukka on edelleen hankala, saan silti koko ajan vaikuttaa Akuun enemmän ja enemmän. Tehdään hyvin yhdessä koko ajan töitä ja mulla on sellainen olo, että se tykkää myös itse tämän hetkisestä työskentelystä älyttömän paljon :) Kokonaisuutena olen siis viikkoon hyvin tyytyväinen ja odotan innolla ensi viikon treenejä, päästään nimittäin myös hyppäämään :)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Hevosia matkan varrelta. Osa 1: Winters Boy

Listasin eilen huvikseni hevosten nimiä, joita olen työstänyt pidemmän aikaa. Jätin listalta pois kaikki ratsastuskouluhevoset yhtä lukuun ottamatta ja silti hevosia kertyi yli 40.. Luku tuntuu ihan hurjalta ja jaksan edelleen ihmetellä sitä, missä välissä olen näillä kaikilla hevosilla kerennyt ratsastamaan..

Sarjassa "Hevosia matkan varrelta" esittelen siis sellaisia hevosia, joiden kanssa olen kilpaillut, tai muuten vaan työskennellyt pidemmän aikaa. Koitan edetä hevosten kanssa aikajärjestyksessä, jolloin tekin saatte käsityksen siitä, millaisia hevosia mulla milloinkin on ollut ja miten olen itse päässyt edistymään.

Sarja luonnollisesti alkaa hevosella, jonka kanssa pääsin kilpailemaan ja osallistumaan mm. ensimmäisiin aluekilpailuihini. Winters Boy, eli tuttavammin WB tai Wepis, oli tuntsarina Kalliorinteella, missä itse kävin silloin tunneilla. Eletään siis vuotta 2006, jolloin itse olin 16-vuotias. WB on siis ainoa tuntsari, joka tähän joukkoon on päässyt, koska sen kanssa pääsin treenaamaan ja kisaamaan säännöllisesti läpi kauden.

Ylävartalo sukeltaa eteen ja jalka lentää taakse

WB oli tuolloin vasta 5-vuotias ja mulla ei entuudestaan oikeastaan ollut minkäänlaista kokemusta nuorista hevosista. Olinhan mä toki joskus Peikillä ollut jonkun nuoremman kyydissä, mutta nyt kuitenkin treenasin säännöllisesti hevosen kanssa, jolle kaikki ei ollutkaan niin itsestään selvää.

Menin WB:llä sekä koulu- että estetunteja, mikä auttoi mua hyppäämisen kannalta älyttömän paljon. Sillon viimeistään jouduin itse myöntämään itselleni sen, kuinka armottoman heikko mun istunta, ja eritoten hartialinjan ja jalan asento oli. Kun itse olin (ja olen edelleen) lyhyt ja pieni, sai Wepis mut turhan usein esteiden jälkeen irti satulasta, kun paino ei ollut tarpeeksi hyvin jalustimilla ja hartiat jäivät liian eteen. Ja arvatkaa vaan millaisia ongelmia mulla olikaan saada se kääntymään, kun ensin olin viis askelta kaulalla esteen jälkeen ja sen jälkeen olisi pitänyt vielä jotenkin kääntääkkin hevosta.. Täytyy myöntää että muutaman kerran tais Antillakin käydä mielessä että mitä ihmettä mä oikeen mietin kun päästin ton tytön tonne kyytiin, mutta kyllä se siitä lähti sitten sujumaankin.


WB.n kanssa hyppäsin siis ensimmäiset aluekilpailuni. Kisat järjestettiin Dumissa ja kyseessä olivat legendaariset Dumin estejussit, joissa on tullut sen jälkeen hypättyä melkeen joka vuosi! Hyppäsin WB:llä kisoissa kaksi rataa, 80 ja 90cm.

Kisoista muistan sen verran, että taisin tippua kasikympin verkassa esteen jälkeen juuri ennen kun mun piti mennä radalle. Saatiin hevonen kiinni juuri ja juuri ennen mun rataa ja kerkesin onneksi hypätä edes yhden esteen, ennen kuin jouduin radalle. Radasta sinänsä en muista kovikaan paljoa. Jostain esteestä WB juoksi ohi, mikä ei ollut sille ollenkaan tyypillistä. Taisin itse suoristaa sen hieman heikosti ja siksi kaveri päätti livahtaa ohi, mutta muuten rata oli muistaakseni ihan kelpo suoritus.

Ysikympissä sitten kaikki menikin jo huomattavasti paremmin ja sain käännettyäkin hevosta jo jokseenkin hyvin. Tuloksena oli nolla rata. mutta koska en ratsastanut uusinnassa aikaa, ei sekunttikellon näyttämällä ajalla hirveästi juhlittu. Lopulta hieman hidas nolla oikeutti kuitenkin mammuttiluokassa loppupään sijaan ja rusettiin :)

Ja jälleen jalka lentää..

Tärkein ja paras asia mikä WB:stä mulle on jäänyt mieleen on juuri se hevosen kääntäminen. Antti ei antanut mun lintsata siinä asiassa ollenkaan ja jouduin käymään kovan koulun sen ulko-ohjan ja ulko-jalan kanssa kääntämisestä, ilman sisäohjasta vetämistä. Tämä oli kuitenkin jatkoa ajatellen ihan välttämätön oppi ja olen todella iloinen, että Antti on jaksanut sillon kiljua mulle asiasta.

Toinen asia WB:n kohdalla, joka mua on auttanut myöhemmissä vaiheissa, on se sen ikä. Oli lottovoitto päästä kokemaan ja tekemään nuorta hevosta. Vaikka ratsastin sillä itse vain kaksi kertaa viikossa, olin silti pitkään Antin lisäksi ainut, joka sillä hyppäsi. Pääsin siis itse näkemään edes himpun verran nuoren hevosen edistymistä, sekä omaa kehitystäni sen kanssa.

Nämä kaikki pienet asiat, joita en silloin vielä edes miettinyt, ovat muodostuneet todella suuriksi asioiksi. Kun Kalliorinteellä ratsastuskoulutunnit lopetettuani etsin vuokrahevosta, pystyin sanomaan, että olen ratsastanut ja kilpaillut nuorella hevosella. Tämä auttoi paljon vuokrahevosmarkkinoilla ja siihen palaan vielä myöhemmissä teksteissä.

Minusta tuli WB:n kanssa työskentelemäni, miltein vuoden mittaisella jaksolla, myös entistä tarkempi "hevosen lukija". Vaikka WB oli todella fiksu ja rauhallinen nuori, olivat jotkut asiat sille tietysti uusia ja jouduin sen kanssa tilanteisiin, joissa en aiemmin ollut ollut. Muun muassa maasta käsitellessä opin sen, että aina pitää olla hevosen etujalkojen kohdalla, koska etenkin nuoret ja kokemattomat hevoset eivät itsekään välttämättä oikein tiedä, mihin sinkoaisivat, jos jotain sattuvat pelästymään. Samoin opin käyttämään taluttaessa ketjunarua, jonka vedin kuolaimista läpi ja takaisin lukkoon. Näin sain paremman kontrollin hevoseen kilpailupaikalla, jossa oli paljon ihmeteltävää.

Tässä sen huomaa, kuinka paljon sitä taas on oppinut ihan huomaamatta..


Mitäs tykkäsitte tekstistä? Olisko kehitysideoita tulevia osia varten? Jokainen tulee varmasti olemaan hieman erilainen, koska kaikkiin hevosiin liittyy niin paljon erilaisia tavoitteita ja tarinoita :)



perjantai 22. marraskuuta 2013

Hippola-klinikka: Uskalla vaikuttaa

 
Olen aina ollut sitä mieltä, että Kyran klinikka on menestystarina. Klinikassa yleisö pääsee seuraamaan ammattilaisten työskentelyä ja sitä kautta myös näkemään upeita demonstraatioita siitä, kuinka suuri ero hevosessa voidaan saada aikaan vain hyvin pienillä korjauksilla.

Arjen työskentely ei kuitenkaan aina ole välttämättä niin ruusuista. Hevonen on vahva, se poikittaa tai ei pysy pyöreänä läpi siirtymisien. Kyran klinikan ammattilaisten sijasta hevosen selässä on tässä vaiheessa usein amatööri, joka haluaa korjata asioita, muttei välttämättä vain yksinkertaisesti osaa. Välillä syynä on haluttomuus ottaa apua vastaan, välillä raha ja joskus vain opetuksen puute. Ammattilaiset osaavat palata perustyöskentelyyn ongelmien ilmetessä ja korjaavat asiat sitä kautta, mutta myös amatöörien olisi osattava toimia samoin.

Haluam
mekin nyt päästä näyttämään teille, kuinka myös harrastetason ratsastajat voivat vaikuttaa ja korjata asioita oikeanlaisella opastuksella. Sekä este-että kouluratsastus pohjautuu hevosen päivittäiseen perustyöskentelyyn, jotta hevonen voidaan lopulta valmistella lajin kuin lajin vaativampiin tehtäviin.

Koska Hippola kokoaa yhteen suuren hevosharrastastajayhteisön, järjestävät Hippola, Smart Riders ja Team NIKA yhteistyössä Uskalla vaikuttaa- nimeä kantavan kouluratsastusklinikan. Klinikan tavoitteena on demonstroida yleisölle juuri niitä arjen tärkeimpiä ratsastuksen avaimia, jotta työskentelystä saadaan mahdollisimman tehokasta ja laadukasta – jokaisen omalla tasolla. 
Klinikan vetäjät Karolina Liuksiala sekä Eeva-Maria Porthan-Broddell valmentavat klinikassa ratsukoita, jotka ovat menestyneet aina aluetasolta kasallisille tasolle, niin koulu-, kuin esteratsastuksessa.
Klinikka on avoin kaikille ja lippuja voi ostaa Erika Hanhisuannolta osoitteesta erika.hanhisuanto@hippola.net. Ilmoita viestissä haluamasi lippumäärä. Jos ostat useampia lippuja, ilmoitathan kaikkien tapahtumaan tulevien nimet viestissä. Yhden lipun hinta on 13 €. Maksu suoritetaan pankkitilille, jonka numeron saa lippujen tilauksen yhteydessä.

torstai 21. marraskuuta 2013

Back in time

Hei miltäs kuulostaisi postaus entisistä kisahevosistani? Tai ylipäätänsä vain hevosista joiden kanssa olen työskennellyt enemmän?


Mukaan on tullut nyt sen verran monta uutta lukijaa, että olisi varmaan ihan silmiä avartavaa kuulla lisää hevosista, joiden kanssa olen muun muassa aloittanut kilpailemisen, ja kuinka se on ollut mahdollista!


Joten mites on, pistetäänkö tuotantoon tekstejä entisistä kavereista vuosien varrelta?

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Se sisäjalka

Treenailtiin Akun kanssa jälleen maanantaina. Kenttä oli vielä sen verran pehmeä, että uskalsin laittaa muutaman puominkin ja lähteä työstämään Akua niiden avulla.

Akun vatsa on tasoittunut ja mulla ei ole ollut sen kanssa mitään ongelmia oikean jalan kanssa. Maastoon lähtiessä se oli edelleen viikonloppuna hieman pomppinut selkään noustessa, joten nyt täytyy seurailla, onko kenkkuilu vain sen omaa huvittelua vai juontaako se juurensa pidemmälle.

Aloitin treenin rauhallisessa ja rennossa ravissa. Aku ei aluksi ollut ihan niin notkean tuntuinen, kuin edellisellä viikolla, mutta hyvillä puolipidätteillä ja ulkotuella sekä päättäväisellä sisäjalalla pääsin nopeasti taas vaikuttamaan hevoseen mukavasti. Ravi tuntui siis hetken työstön jälkeen erinomaiselta, ja siirryinkin tekemään ihan pieniä tempon muutoksia. Jo tässä vaiheessa huomasin, kuinka Aku vastusteli tukea alas päin siirryttäessä ja mieleen palasi vanhat ongelmat tuen hyväksymisen suhteen. Akuhan ei aluksi liikkunut ollenkaan eteen ja vastusti myös rehellistä tuntumaa tämän vuoksi.

Kuva Peikin tunnilta kesältä 2013

Laukassa tämä tuen hyväksyminen näkyi sitten todella voimakkaasti. Laukka pyöri hyvin niin kauan kun laukkasin isoa laukkaa ylhäällä istuen, mutta kun painoin pepun penkkiin ja halusin siirtyä hieman rauhallisempaan ja lyhyempään laukkaan, veti hevonen ohjaa pois ja selkää alas. Nämä ovat tuttuja juttuja alkuajoilta, ikävä kyllä. Jäin Akun kanssa isolle ympyrälle ja annoin sen laukata jälleen isompaa laukkaa, mutta jäin itse istumaan alas. Hain tässä laukassa hyvän sisäjalan ja ulko-ohjan suhteen ja työskentelin rauhallisesti ja tasaisesti siihen asti, kunnes Aku antoi ratsastaa jalalla rehellisesti kohti kättä ja etuosaa ylös. Vasta tämän jälkeen siirryin jälleen hieman kootumpaan laukkaan. Aluksi takajalat jäivät ja laukka muuttui kulmikkaaksi ja Aku kiskoi mua pois satulasta taas muutaman kerran. Yleensä lähden tässä vaiheessa rakentamaan Akun laukkaa käynti-siirtymisien kautta, mutta nyt päätin jatkaa laukkaamista, ja pyytää Akua pikkuhiljaa jäämään siihen kootumpaan laukkaan.

Sisäjalan kanssa taivutin siis Akua Nielsin ohjeiden mukaisesti todella tarkasti ja kun sain hevosen notkeammaksi sisäkyljestä, muuttui laukkakin astetta paremmaksi. Kun laukka oli hetken hyvä, annoin kaverin taas laukata hieman eteen. Tämän jälkeen lyhensin hieman uudestaan ja sain tehdä tämän jo ilman kiskomista. Taivutusta jouduin työstämään kootummassa laukassa edelleen hieman enemmän, mutta ainakin kiskominen jäi pois. Vasemmalle Aku ei enää kiskonut, joten tein aika paljon vähemmän siihen kierrokseen töitä ennen välikäyntejä.

Katson todistettavasti eteen. Peikin ja Nielsin molempien todella paljon painottama juttu.

Hetken lepotauon jälkeen jatkoin oikeassa kierroksessa ja puomin kanssa ympyrällä. Halusin, että Aku kääntyy tähän meille vaikeampaan suuntaan aktiivisesti, ilman että vasen lapa jää ulos. Halusin, että se reagoi kaarteessa ensin vain kääntävään vasempaan jalkaan ja vasta sen jälkeen otin mukaan tavitutuksen. Tähän työskentelyyn olin itseasiassa todella tyytyväinen ja pääsin laukkaamaan tämän jälkeen todella suorat viisi hyvää laukkaa suoralla linjalla, 16m päässä olevalle toiselle puomille. Toisen puomin jälkeen pidäte, hevonen hyvin takajaloille ja kiva taivutus kaarteeseen. Olin tosi iloinen siitä, että pääsin joka kerta hyvillä ja imevillä askeleilla kohti puomia ja perille asti. Tämä perille pääseminen on nimittäin se mun ja Akun isoin ongelma, meinataan aina jäädä kriittiset parikymmentä senttiä turhan kauas.

Akun megalomaanisen iso kaula :D Kuva samaiselta Peikin hyppäriltä

Toistin saman homman vasemmalle ja sain tehtyä äärettömän hyvää työtä puomien jälkeen. Jotenkin mulle tuli niin hieno fiilis siitä kun päästiin Akun kanssa jonkinmoiseen "zen" tilaan ja haluttiin molemmat tehdä koko ajan parhaamme ja täysillä. Olin tosi iloinen treenin päätteeksi ja niin oli toivottavasti myös Aku :)

Teen tällä viikolla vielä toisen kerran puomijuttuja ja ensi viikolla mennään Peikille hyppäämään, JOS Akun käytös on normaalia :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013


marraskuun tavoitteet

Paremmat neuvot
Caran kanssa mulla on hieman erilaiset tavoitteet, kuin muiden hevosten kanssa. Sen kanssa mun suurin tavoite on saada se suoristettua maasta käsin. Caralla nimittäin ratsastaa kolme kertaa viikossa meidän vuokraaja, joka taas on 2-3 kertaa viikossa myös mun silmän alla tunnilla. Koska mulle jää siis vain kolme kertaa, täytyy mun huolehtia siitä, että vuokraaja tekee ja korjaa asiat samalla tavalla kuin minä. Nuoren ponin kanssa on nimittäin äärettömän tärkeää, että siltä vaaditaan asioita samalla tavalla joka kerta. L on mielettömän hyvä ja vastaanottavainen vuokraaja ja on hienoa, että hän nimenomaan haluaa käydä joka kerta tunnilla, kun ratsastaa Caralla. Totta kai hän ratsastaa välillä myös yksin, mutta useimiten opetuksessa.

Suoruus
Tämän loppukuun aikana haluankin teettää maasta Caralla sellaisia harjoituksia, jotka suoristavat sitä. Lisäksi poni täytyy saada entistä paremmin jalkojen väliin. Aion teettää paljon suoria linjoja sekä väistöjä, koska niissä hevosen täytyy liikkua koko ajan suorana ja jalkojen välissä. Etenkin väistöissä oikealle Cara mielellään karkaa hieman oikean lavan kanssa, jolloin suoruus häviää.

Laukannostot käynnistä
Cara saa myös treenata laukannostoja käynnistä. Vasemmalle nostot ovat jo hyviä, mutta oikealle poni nostaa laukan vielä välillä ravin kautta. Takaosaan täytyy siis saada lisää voimaa, jotta se ottaa takajalat kunnolla alle nostoihin. Voimaa aion itse rakentaa Caralle kokoamisilla ja siirtymisillä.

Odottaminen ja kisat
Estepuolella kuun viimeiseen päivään mennessä on hypätä yhdet kisat. Hyppäämme mitä luultavimmin Peikillä 80 ja 90, koska viikonloput ovat aika täynnä sekä minulla että omistajalla. Muuten aion työstää ponia paljon puomeilla ja odottavilla harjoituksilla, kuten jumpilla ja kavaleteilla. Tämän kautta saan myös lisättyä takaosan voimaa.


Hippola?

Hippolaa on aiheuttanut paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa viimeisen viikon aikana. Mikä se on? Ketä siinä on mukana? Kuka blogit on valinnut ja pääseekö sinne mukaan?

Vieläkään en ihan kaikkea paljasta, mutta sen verran voin kertoa, että idea on lähtöisin minulta ja mukana Hippolaa on ollut tekemässä ihana ystäväni Kia. Portaali aukeaa tämän kuun lopussa ja sen toimintaa aiotaan kasvattaa monessakin eri suhteessa tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä mukana olevista blogeista on paljastettu seuraavat

Suomitäykkärin matkassa
Voitto Kotiin
Sophia Backlund, Zerleone & Hilton
Heidin nelivedot
Puoliverinen prinssi



Hippolaa kannattaa seurata Facebookissa, koska sinne päivitämme aina ensimmäisenä uusimmat uutiset. Hippolan löytää myös Instagramista sekä Youtubesta. Jos et vielä ole nähnyt teaser-videota, käy ihmeessä kurkkaamassa se täältä!

torstai 14. marraskuuta 2013

Tavoitteita

Asetan itselleni paljon tavoitteita. Usein ne ovat pitkän linjan tähtäimessä olevia kisoja tai joidenkin asioiden opettelua hevosten kanssa tai täysin vastakohtaisesti yhden ratsastuskerran tavoitteita. Itseasiassa aina istuessani hevosen selkään, minulla on joku tietty visio, jonka haluan ratsastuksen aikana toteuttaa. Usein visio kuitenkin muuttuu treenin aikana, koska hevonen ei välttämättä aina toimi niin kuin haluaisin.

Cara on hyvä esimerkki tästä. Välillä poni on todella vastaanottavainen ja miellyttävä ratsastaa, jolloin pystyn treenaamaan vaikeampia asioita, kuten avoja ja kokoamisia. Kun poni taas on toisena päivänä hieman vahvempi, kuluu mulla enemmän aikaa perustyöskentelyyn, jolloin en edes pääse kokoamisiin asti. Joskus taas saa huomata, että väistöissä lapa karkaa edelle hevosen kuin hevosen kanssa, jolloin joutuu ensin palaamaan takaisin suoristuksiin ja pienempiin väistöpätkiin, ennen kuin oikeita väistöjä edes voi harkita.

Nyt olen kuitenkin Kapsua ratsastaessani miettinyt sille kuukausittaisia tavoitteita, koska sen edistys helpottaa hevosen omistajan omaa harrastamista. Mietin mielessäni kaikkia peruasioita, joihin Kapsun kanssa täytyy kiinnittää huomiota lähiviikkoina. Tätä kautta rupesin miettimään tarkemmin myös muita hevosiani, jolloin tajusin, että mullahan täytyisi olla kaikille hevosille kunnon kuukausi suunnitelmat!

Tästä inspiroituneena väsäsin nyt kaikille hevosille omat suunnitelmat, joista ensimmäisenä on vuorossa Kapsun plääni!


Jalkaan reagointi
Kapsu reagoi edelleen välillä turhan hitaasti jalkaan. Tämä täytyy korjata heti ensimmäisenä, koska niin kauan kun se ei ymmärrä jalkaani, en voi opettaa sille mitään muutakaan. Tai voin, mutta jatkon työstö hankaloittuu tämän vuoksi. Kuukauden lopussa haluan, että Kapsu reagoi jalkaan siirtymisissä aktiivisesti ja että saan ratsastaa jalalla askeleiden sisällä ilman, että se lähtee aina rytmittömästi eteen.

Laukannostot
Tämä on toinen erittäin ajankohtainen asia. Kapsun laukannostot täytyy saada kuntoon, jotta sen omistaja pystyy laukkaamaan sen kanssa helpommin ja turvallisemmin. Tällä hetkellä nostot ovat suurimmaksi osaksi levähtäneitä ja laukka nousee kiihtyneen ravin kautta. Välillä hevonen nostaa hieman avusta jäljessä, mutta kuitenkin nostaa laukan. Tavoitteena onkin kuun loppuun mennessä saada nostoista nostoja, eli tahdin kiihdyttäminen ravissa ennen nostoja saa luvan jäädä pois.

Laukka
Kun saan nostot kuntoon, myös laukkaaminen helpottuu. Nyt kun Kapsu nostaa laukan hieman lentäen, jatkuu myös laukka liian valtoimena. Tällä viikolla laukka oli jo todella rauhallista, mutta edelleen Kapsu ottaa kesken hyvän ja rauhallisen laukan liian suuria askeleita, joka aiheuttaa huonoon tasapainoon joutumisen. Laukassa tavoitteena on siis saada laukka pysymään rauhallisena pienillä avuilla ja rytmissä kuukauden päättyessä.

Mielestäni tässä on hyvät tavoitteet tälle loppukuulle, koska ratsastan Kapsulla 2-3 krt/vk. Jos ratsuttaisin hevosta joka päivä, olisivat tavoitteet hieman suuremmat. Nyt kuitenkin haluan peruasiat alkuun täysin kuntoon, jotta voin myöhemmin keskittyä vaativimpiin liikkeisiin ja tehtäviin!

Onko teillä tällaisia kuukausisuunnitelmia hevosillenne?

ps. tavoitteena on myös tehdä seuraavaan tavoitteet-postaukseen hienompi kuvamuokkaus! tänään pelleilin ekaa kertaa gimpin kanssa ja sain tuollaisen muokkauksen aikaan.. oon kuitenkin salaa siihen ihan tyytyväinen :D

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Suokkitäyteinen päivä

Eilen olin jälleen Ruhalassa suokkeilemassa. Tarkoituksena oli ratsastaa Kapsu ja Ville, mutta suunnitelmat menivät hieman uusiksi.


Kävin Kapsun kanssa kävelemässä tiellä alkukäynnit ja se aristi jo siellä selkeästi toista takastaan. Kapsu oli pudottanut kengän jo aiemmin ja edellisenä päivänä popon puuttuminen ei ollut haitannut menoa ollenkaan. Nyt kuitenkin kengän puuttuminen aiheutti selkeän reaktion ja muutaman hyvän ravikierroksen jälkeen siirryin takaisin käyntiin ja kävelin pitkät loppukäynnit pehmeällä alustalla.

Tässä näkyy Kapsun vinous, se onneksi on menossa jo parempaan suuntaan :)

Seuraavaksi varustinkin sitten Villen. Villen kanssa kotona meno on viimeisen parin kerran aikana ollut jo todella rauhallista. Sitä saa ratsastaa ihan kunnolla jalalla eteen ja kohti tukea. Aluksihan se ei malttanut pysyä edes käynnissä kunnolla, ravailla tepsutteli vaan käynnin sijasta. Nyt sen kanssa voi työskennellä rennosti koko ensimmäisen alun käyntijakson ajan ja välillä sitä saa jopa muistuttaa siitä, että eteen päinkin voisi sujua :) Ravissa sain Villelle hyvän pyöreän kaulan ja selän hyvin ylös. Olin tosi yllättynyt siitä, kuinka hyvin sainkin hevosen jalkojen väliin ja todella hyvin taipuneeksi molempiin suuntiin, koska hetki on jo kuitenkin vierähtänyt siitä, kun viimeksi istuin kaverin kyydissä. Ville tulee herkästi myös liian lyhyeksi edestä, mutta nyt sen ollessa niin rauhallinen, sain sen niin hyvin jalan eteen, ettei sitä ongelmaa ollut. Liian helposti itse aina vaan jää muuten jarruttelemaan energisiä hevosia, kun niitä nimenomaan pitäisi päästä ratsastamaan jalalla eteen. Kun keskittyy vaan jarruttamiseen, jää selkä usein aina alas ja näin takajalat ovat kaukana takana.

Laukassa Ville jätti oikeaan kierrokseen hieman vasemman lavan ulos. Korjasin tätä vasta-asetuksilla ja vasta-avolla. Vasemmalle tätä ongelmaa ei ollut sisälavan kanssa ja sain työstettyä Villen myös laukassa hirmu kivasti avuille. Sain sen myös ensimmäistä kertaa venyttämään rehellisesti eteen alas niin, että se oikeasti tuli pidemmälle kaulalle :) Jee!!

Välikäyntien jälkeen mulla oli taas aika paljon hommia edessä. Ville kuumuu aina välikäyntien aikana melko paljon, ja ei oikein suostu kävelemään ohjien keruun jälkeen. Nyt sain noin viiden minuutin "houhou" pyyntöjen ja isojen pidätteiden sekä pienten volttien jälkeen Villen pysymään käynnissä rentona. Muistelin itse Kikon neuvoja siitä, kuinka saan käyttää vaan yhtä apua kerrallaan ja kuinka Villen täytyy koko ajan pystyä luottamaan mun käteen. Jatkoin Villen työstämistä tämän jälkeen avoilla. Alkuun linja oli hieman kateissa oikeassa kierroksessa, kun lapa jälleen pääsi hieman karkuteille vasemmalta, mutta koko ajan sain hevosta paremmin avuille. Vasemmalle tein alkuun aina voltin ennen avoa, koska halusin taivutuksen hyvin läpi ennen avoa. Tämä toimi ja sain joka kerta avon lähtemään hyvin :)

Ville Kikon tunnilla aiemmin syksyllä

Loppuun tein vielä muutaman siirtymisen laukan ja käynnin välillä. Aiemmin laukannostot ovat olleet Villen kanssa käynnissä hieman kaksiosaisia ja hieman löysiä, nyt sain ne heittämällä paremmiksi. Tosin alkuun Ville nosti laukan energisesti, mutta hieman hätäisesti. Lähdin korjaamaan tätä tiiviimmällä istunnalla ja paremmalla valmistelulla, jotten yllättäisi Villeä nostoapujen kanssa. Kun vielä hieman vakautin kättä ja tiivistin tuntumaa, sain nostot sujumaan erittäin hyvin. Käyntiinkin Ville siirtyi jo kivasti istunnan kanssa. Vaikka muoto hieman avautui alas päin siirryttäessä, olin silti tähän työskentelyyn tyytyväinen ja kevensin hevosen pois :)

Koska Kapsun liikutus jäi pois, oli mulla aikaa ottaa vielä kolmas hevonen. Hanni pyysi mua ottamaan työn alle Hildan, joka oli kuulemma ollut tunneilla tosi vauhdikas.. Hain ponin tarhasta ja harjaisilin alkuun huolella. Olisin tosin voinut jäädä pussailemaan karsinaan ponin kanssa koko päiväksi, koska sillä oli niin kova halipula :)

Kun päästiin lopulta alottamaan työskentely, olin todella yllättynyt. Ponilla ei ollut kiire minnekkään ja se jäi hyvälle, kevyelle tuntumalle. Oli taas sellainen olo kun olisi kotiin päässyt. Toi poni on kyllä Heidin lisäksi sellainen, kenen kanssa ei koskaan joudu huonolle tuulelle ja kaikki tekeminen on niin kivaa ja yleensä vielä kaiken lisäksi helppoa :) Tein käynnissä muutamat väistöt ja avot, jotka sujuivat oneglmitta. Jatkoin vielä muutamilla suluilla diagonaalilla, ja vau, nepäs sujuivat niin hyvin että leuka meinas tipahtaa! Poni sai paljon taputuksia ja luvan siirtyä raviin. Ravissa hölkkäilin ympäri kenttää isoilla ympyröillä ja kaarevilla urilla. Koska poni oli niin mielettömän tuntuinen, otin aika nopeasti laukan mukaan. Laukassa rytmi oli hyvä, mutta taivutusten eteen sai tehdä töitä, etenkin vasemman jalan läpimeno oli pienoisen työn takana. Olin kuitenkin hirmu iloinen siitä, että poni pysyi koko ajan rauhallisessa rytmissä, vaikka jouduin työstämään sitä enemmän ja välillä jopa lisäämään hieman painetta.


Kun laukka oli hyvä, kävelin hetken. Tämän jälkeen tein muutamat avot ravissa keskihalkaisijalle, ja kun ne onnistuivat, lähdin avosta myös sulkuun diagonaalin mukaisesti. Suluissa huomaa hyvin sen, miten vähän mä olen niitä loppujen lopuksi tehnyt diagonaalilla. Vasemmalle saan hyvän linjan ja taivutuksen aikaan, koska saan pitää oikean ohjan ulko-ohjana. Vasemmalle saan kyllä otsan kohti pistettä ja pääsen pisteeseen, mutta taivutus on puutteellinen ja en saa ponia tarpeeksi kevyeksi oikealta. Kun pidätteet eivät mene läpi vasemmalta, niin ei taivutuskaan voi olla hyvä oikealta. Sain ihan hyviä askeleita aikaan, mutta en kokonaista linjaa. Näihin askeleisiinkin täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, koska poni ei ole sulkuja vielä kovin montaa kertaa tehnyt :) Näiden kanssa tarvitaan "ammattiapua" ja sitä toivottavasti saadaan tässä talven mittaan :)

Laukassa työstin ponia kokoamisilla ja laukka-käynti-siirtymisillä. Poni teki hienot siirtymiset alas, mutta alkuun se avautui liikaa vasempaa laukkaa nostaessa. Asetin sen alkuun siis nostoissa ulos, jotta se hyväksyisi sisäohjan tuen paremmin myös nostoissa. Muutaman kerran jälkeen poni muisti taas pelisäännöt ja sain jälleen Kikon neuvojen mukaisesti korjattua ongelman :)

Loppuun tein vielä muutaman keskiravin ja sain aika hienoja askeleita aikaan! Kaiken kaikkiian treeni ponin kanssa oli tosi onnistunut, me happy!!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Uskomaton päivä

Hippola on saanut hurjasti huomiota osakseen tänään. Samoin mun blogissa on vieraillut paljon uusia ihmisiä, tervetuloa teille :) Lisää tietoa Hippolan jatkosta saavat ensimmäisenä tykkääjät Facebookista, joten kannattaa käydä tykkäämästä meistä täällä!

Heppailujen suhteen tänään oli aika normaali päivä. Aamulla ratsastin Kapsun ja treenattiin jälleen paljon nostoja ja siirtymisiä. Kapsu oli tänään jo paljon reaktiivisempi jalalle, kuin aiempina viikkoina ja tehtiin ihan laukannostojakin. Ja ihan kunnollisia sellaisia. Laukka oli tänään tasaista ja rauhallista, työ alkaa siis tuottaa tulosta :) Sainkin Kapsun omistajalta palautetta jo viime viikolla, että hevonen oli ollut jo hänenkin kanssaan paljon parempi ratsastaa, jee :) Aina on kiva saada hyvää palautetta tehdystä työstä, koska silloin tietää, että on saanut hevosessa aikaan muutoksen muidenkin, kuin vain oman itsensä mielestä :)

Huomenna jälleen Kapsun luokse, voisin kirjoittaa siitä sitten hieman tarkemman postauksen!

Olin tänään myös Akuilemassa. Akulla on koko viime viikon ollut vatsa löysällä ja perjantaina se oli ollut huono ratsastaa. Aku oli keulinut ja vastustanut oikeaa jalkaa ihan urakalla. Aku ei normaalisti keuli ja tämän vuoksi omistaja olikin laskenut yks plus yks. Edellisen viikonlopun kuljetukset olivat Akulle stressaavia ja koska vatsa on ollut niin löysällä, saattaa hepalla olla nyt klinikka keikka edessä. Ratsastin Akun eilen nivelillä ja ilman kannuksia ja heppa liikkui hyvin eteen. Janine pyysi mua kokeilemaan takaosakäännöksiä, koska juuri niissä Aku oli vastustellut kaikista eniten pe ja la. Alkuun, kun lähdin kokoamaan Akua, yritti se muutaman kerran hypätä ylös. Pysäytin sen kuitenkin vain rauhassa ja pyysin uudestaan eteen, ja aina kun se jäi vähänkin jäkkäämään, pysäytin sen ja pyysin sen jälkeen pehmeästi eteen. Kun tämä toimi, lähdin kokoamaan Akua ja lopulta tein takaosakäännökset molempiin suuntiin täysin oneglmitta. Tämän jälkeen Aku sai lopettaa, koska se toimi moitteettomasti, enkä halunnut stressata sitä enempää.

Tänään laitoin ukolle kanget ja itselleni otin kannukset. Ongelmat ilmenivät siis juuri kangilla ratsastettaessa, vaikka hevonen oli niiden kanssa edellisenä päivänä ollut täysin normaali.. Heti kerätessäni ohjat tänään, hyppäsi Aku saman tien ylös. Tein jälleen saman kuin eilen ja pysäyttelin Akua muutamaan otteeseen. Tämän jälkeen jatkoin kevyen raviverkan ja otin laukan aika nopeasti. Kaikki oli ihan normaalisti ja sain vaikuttaa oikealla jalalla ihan tavallliseen tapaan. Välikäyntien jälkeen tein molempiin suuntiin avot, väistöt ja takaosakäännökset. Kaikki sujuivat täysin moitteettomasti ja en huomannut mitään kummallista. Kentällä oli onnekseni myls yksi puomi, jonka yli ratsastin myös muutaman kerran laukassa ja tein myös muutaman vaihdon puomin päällä :) Aku oli aika menevällä tuulella ja vaihdot olivatkin aika ilmavia.. Lopuksi loppuravien jälkeen annoin pitkät ohjat, mutta keräsin ne vielä uudelleen käteen ja tein toiset takaosakäännökset molempiin suuntiin - ilman ongelmia.

Akun vatsakin on jo parempi, joten nyt sitten täytyy seurailla, mihin suuntaan hepan käytös menee. Parempi olisi ehkä käydä tsekkaamassa vatsa, jos epämääräinen käytös jatkuu, mutta nyt heppa saa olla vähän kevyemmällä hetken..


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Coming Soon - Hippola



Mä oon niin odottanu tätä päivää! Tykkää Hippolasta Facebookissa ja pysy mukana muutoksessa ;)

Hyppelöt Peikillä

Olipas loistavat treenit. Käytiin Caran kanssa Peikillä tekemässä vähän tuttavuutta erikoisesteisiin, kun meidän omalla kotitallilla on vain muutama hassu sellainen. Tarkoituksena olisi muutaman viikon päästä myös hypätä Peikillä tiistaikisoissa, joten myös tämän takia oli hyvä käydä treenaamassa Peikin maneesilla.

Ratsastin Caralla tällä viikolla myös maanantaina ja torstaina. Maanantaina Cara oli aivan äärettömän hyvän tuntuinen ja sain sen todella hyvin suoraksi ja molemmille ohjille. Torstaina taas oltiin Caran kanssa ensin maastossa ja pelolla. Siellä ponilla oli hirveästi menohaluja ja vauhtia piisasi :) Kun sitten koitin työstää ponia tämän jälkeen kentällä, ei mistään meinannut tulla mitään. Kova meno jatkui ja mikään pidäte tai pohjeapu ei meinannut mennä kunnolla läpi. Kaikki oli puolitiessä. Ulkopuolisen silmin meno olisi näyttänyt varmaan ihan hyvältä, mutta itse en ollut ollenkaan tyytyväinen.

Tänään kuitenkin poni tuntui taas hyvältä alusta alkaen. Peikin maneesissa on kuitenkin aika paljon kaikkea tuijotettavaa, mutta Cara ei onneksi jaksanut hötkyillä mistään :) Se on kyllä niin fiksu poni! Vasemmalle jouduin hetken työstämään ponia hieman enemmän, kun se meinasi taas jäädä roikkumaan ulko-ohjaan, mutta muuten verkka sujui äärettömän hyvin :) Tehtiin yksi vaihtokin..

Välikäyntien jälkeen tein muutaman verkkahypyn pystylle. Ja Cara odotti. Siis ODOTTI. Niin hyvin, ettei mitään järkeä. Hyppäsin vielä kaikki erikoisesteet yksitellen, koska halusin että poni olisi menossa niille hyvin moottori käynnissä. Cara ei ole koskaan ollut mikään kova kyttäämään ja nytkään mitään ongelmia ei ilmennyt minkään erikoisemman esteen kanssa :) Ja mikä parasta, poni odotto edelleen kaikille esteille tosi hyvin.

Alla video radasta, jonka hyppäsin ponin kanssa ensin pienempänä ja sitten hieman isompana. Vikalla kerralla rata oli 80-90cm, eli hyvässä vauhdissa ollaan :) Tavoitteena olisi Peikillä hypätä 80 ja 90. Vielä on aikaa treenata, mutta oon kyllä iloinen, että suoriuduttiin noin hyvin tämän päivän radasta ;)

video

Rata alkoi siis porttipystyllä, jonka jälkeen piti säilyttää rytmi sini-valkoiselle laatikkoesteelle, jolta jatkettiin 16m väli neljällä askeleella sarjalle, missä väli oli 6m. Tämän jälkeen tarkka suoristus ja kaarre, jonka jälkeen vuorossa oli holvikaari. Holviikaarelta jatkoin 20m välin viidellä laineelle ja sieltä 16m sateenkaarelle neljällä. Kaikki muut välit sujuivat oikeastaan aika hyvin, mutta neljän askeleen väli sateenkaarelle jäi hieman ahtaaksi. Muuten olin tuohon videolla näkyvään rataan ponin osalta aika tyytyväinen. Mun omaa ylävartaloa mun täytyy vaan miettiä vielä lisää, jään edelleen dyykkaamaan turhan paljon.

video

Yllä vielä vähän ponin loppuraveja :) Ensi viikolla koitan päästä ponin kanssa Kirsin tunnille. En ole vielä päässyt näyttämään ponia kenellekkään valmentajalle, ja nyt olisi korkea aika saada siitä jonkun mielipide :)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Sepustusta Akuilusta

Viikko onkin jo vierähtänyt Nanningin kurssista. Vieläkään en julkaise lauantain tekstiä koska en osaa upottaa videoita tekstiin. Kyllä, luitte oikein. En vaan osaa. Oon aivan käsi näiden koneiden kanssa. Osaan ladata ne videot tänne kansioista tai youtubesta, mutta en muualta. Kun nyt ne videot, mitä halauaisin tänne laittaa, ovat mulla vain linkkien takana.. Höh. Täytyy kysyä apua joltain, että saan tekstit vihdoin ulos!!

Mutta kuten jo edellisessä Cara-tekstissä kerroin, Nanningin neuvot ovat auttaneet mua paljon muiden hevosten kanssa. Maanantaina ratsastaessani Akun olin aivan puulla päähän lyöty. Se hevonen vaan toimi niin mahtavasti, etten voi sanoa muuta kuin vau. Me mentiin eteen ja taakse, pienillä avuilla. Mulla oli hieno "outside ring" ja "inside leg". Aku oli todella notkea heti alusta asti ja se ei oikeasti ikinä ole liikkunut noin hyvin. En näköjään ole tiennyt ennen, miten hyvältä tuo hevonen voisikaan edes tuntua.


Ainakin opin nyt sen, kuinka tärkeää mun on käydä ihan vieraiden valmentajien opissa. Soitin Kirsille maanantaina ja kerroin huikeasta erosta. Pohdittiin siinä sitten Kirsin kanssa miksi me ei koskaan olla ajateltu, että jätettäisiin Aku siihen rauhallisempaan rytmiin ja oikeasti uskallettaisiin myös kunnolla ratsastaa se takajaloille kaarteessa takaisin, eikä vaan aina posotettaisi täysiä eteen. Lopulta päädyttiin siihen, että Kirsi on liian kiltisti kuunnellut mun mielipidettä siitä, ettei Aku voisi toimia muulla tavalla.


Mä olen siis nurissut liikaa. Tai en ehkä nurissut, mutta puhunut liikaa. Mehän analysoidaan Kirsin kanssa tosi paljon mun tekemistä yhdessä ja siksi Kirsi ei ehkä aina sano mulle ihan kaikesta. Nyt Nielsin kanssa kun en saanut sanoa mitään ja jouduin vaan hommiin, niin kappas, sehän suju. Ja parasta on se, että hevonen tuntui kurssin jälkeen noin fantastiselta. Ja enhän mä Kirsiä tästä mitenkään syytä, ei mulle kukaan muukaan ole tolla tavalla koskaan sanonut kaarteiden ratsastamisesta.

Nyt vaan oon jatkossa hiljaa siellä satulassa ja teen yhtä tarkasti kaiken kun Nielsinkin kanssa! Näytin Kirsille myös videon kurssilta ja K totesi "Sähän oot ihan ratsastanu" :D No niin tein joo, voisimpa vaikka tehä sen myös treeneissä sun kanssa! Nyt otan siis itseäni niskasta kiinni ja teen hommia tuplasti enemmän. Ja ennen seuraavaa Nielsin kurssia aion korjata sen mun yläkropan ja myös tuon kaarteiden ratsastuksen!

Sellasia pohdintoja tähän perjantai iltaan.. Nyt heitän vähän vapaalle ja aamusta sitten taas heppailemaan! Kivaa viikonloppua kaikille!!




torstai 7. marraskuuta 2013

Pomppuja ja odottamista

Cara on vielä yksi varsinainen hätähousu! Sen mielestä hyppääminen on niin huisin hauskaa, että se voisi hypätä vain joka päivä ja koko ajan. Tai siltä se ainakin tuntuu. Mitä isompi este, sitä kovempaa se haluaisi mennä :D Joten kovin isoja ei siis mennä..

Sunnuntaina siis hypättiin Caran kanssa hieman rataa, mutta aika paljon joudun vielä tekemään ympyröitä väliin, jotta saan ponin Nielsin sanojen mukaan "mukavaksi sisältä niin, että saan vartioida sitä samaan aikaan ulkoa". Tämä neuvo on oikeasti auttanut mua tosi paljon. Ihan simppeli juttu, ponin tai hevosen täytyy tuntua mukavalta kaarteessa. Treeneissä, jos se ei sitä ole, täytyy se tehdä sellaiseksi. Tämä neuvo on jotenkin saanut mut paljon tarkemmaksi ja jämptimmäksi nyt kaikkien hevosten kanssa.

Aloitin Caran kanssa perinteisesti ympyrällä. Halusin että se odottaa erinomaisesti, hyvä ei kelvannut. Sen täytyi lähestyä estettä prikulleen siinä laukassa, mikä mulla oli kaarteessa ja jos niin ei tapahtunut, pysäytin sen joka kerta esteen jälkeen. Tämähän toimi alkuun, ja oikeastaan myös loppuun, koska kun tein harjoituksia, sain esim. linjat sujumaan paremmin aina pysähdysten jälkeen :) Alla olevasta videosta näätte alun harjoituksen ja sen, kuinka rytmi säilyy.


Aloitin radan linjalla, johon tein ensin viisi laukkaa (16m) koska halusin edelleen pitää pienillä esteillä hieman odottavan fiiliksen. Tavoitteena oli sitten vain hieman avata laukkaa isommalle radalle, mutta eihän se ihan niin helposti mennytkään.. Alkuun tein paljon toistoja pienillä esteillä ja sain asiat sujumaan aika hyvin. Pidätteet meni läpi ja sain ponin mukavaksi kaarteissa. Mutta isommilla radoilla poni sitten hieman kuumui ja jouduin tekemään pysähdyksiä ihan urakalla. Isommilla radoilla poni selkeästi hieman vielä siis jännittää, koska vauhti lisääntyy. Skouppia sillä kyllä on, joten jännityksen laitan rutiinin puutteeseen. Ponilla on siis hieman jännää vielä isommilla radoilla ja se ei vielä luota muhun tarpeeksi, ja siksi se ei uskalla antaa mun päättää asioista täysin. Nyt täytyy vaan saada luottamus ja rytmi kuntoon pienemmillä radoilla, ja sitä kautta rakentaa ponia. Näin ne isommatkin radat sujuvat sitten myöhemmin :)


Tuosta ylläolevasta videosta näkyy hyvin, kuinka pidäte ei ihan vielä mene täysin läpi kaarteessa joka kerta. Toiston kautta kuitenkin poni korjaa hyvin virheensä ja suorittaa näin kaarevan linjan paljon paremmin. Vika linja oli mun oma etäisyysvirhe, siellä pidäte menikin jo niin hyvin läpi, että väliin sujahti yksi ylimääräinen askel :) Mutta onneksi ponilla on nopeat etuset!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Nanning. Day 3.

Oho, olimpas eilen onnistunut poistamaan Nanningin kolmannen päivän tekstin :D

En kyllä tarkalleen enää muista mitä kaikkea lurittelin sinne eilen, mutta olipa kyllä niin tehokas valmennus että! Ihan niin hyvin ei sujunut kuin lauantaina, mutta olen silti tosi tyytyväinen viimeiseen päivään :)

Niels painotti edelleen myös viimeisenä päivänä tosi paljon esteiden jälkeistä työskentelyä ja hyvän rytmin säilyttämistä. Mun piti myös olla tarkkana etten lähde kokoamaan liikaa kohti estettä, se kun on sitä mun lempipuuhaa. Haluaisin aina tehdä vähän lisää askeleita kaarteesta ulos ja sitä koitin kovasti kyllä välttää koko viikonlopun ajan. Vikana päivänä sitten siis vähän sorruin kyllä, mutta en kovin pahasti. Selkään nuo kokoamiset tuntuvat selkeästi enemmän, kuin miltä videolla näyttävät. Niels kuitenkin tietysti huomasi ne jaksoi muistuttaa mua siitä ne kerrat kun sorruin.

Koitan illalla kirjoittaa teille kunnon postauksen lauantaista ja sunnuntaista. Mukaan tarttui kyllä niin paljon kaikkea hyvää, että pakkohan sinne on mennä uudestaan!

Tässä vielä video eiliseltä, lisää tulossa myöhemmin :) Videolta näkyy hyvin miten saan korjattua virheitä ja kuinka tarkka Niels oli noiden kaarteiden kanssa. Ja näkyyhän siellä se ihana "viel yks, viel yks"- fiilis.. Hups.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Nanning. Day 2.

Tänään meni hyvin. Itseasiassa tosi hyvin. Pystyin korjaamaan omat virheeni ja Aku toimi tosi hyvin :)

Suurimpina "uusia" juttuja olivat kaarteisiin selkeä pieni kokoaminen hypystä alastultaessa suoralla hevosella ennen kaarretta ja kunnon jalustimeen nojaaminen oikeaa laukkaa alas halutessa.

Aku oli aloittaessa paljon suorempi kuin edellisenä päivänä ja se liikkui tosi hyvin eteen. Aloitettiin päivä kavaleteilla ja sain aika kiva fiiliksen heti niiden kanssa. Jatkettiin erilaisilla radoilla ja Aku oli koko ajan hyvin jalan edessä ja sain aikaan aika tasaisia kokonaisuuksia :)

Tässä vasta yksi video tältä päivältä, saatte tarkemmat selostukset kaikesta huomenna! Mutta voi vitsit kun olen tyytyväinen Akustukseen :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

Nanning. Day 1.

Kulttuurishokki. Ja suuri sellainen.

Niels kysyi multa heti ekana meidän ongelmia. Kerroin siitä, kuinka Aku toimii kotona, muttei samalla tavalla ulkopuolisissa treeneissä tai kisoissa. Sanoin myös että se on aika spooky ja hieman kulmikas laukassa. Herra Nanningin seuraava kysymys löi mut ällikällä, "mikäs siinä sitten on hyvää"? Öööö.. Noh, se on yleensä aika rehellinen, eikä pysähdy. Siitä Niels oli iloinen.

En siis kerennyt verryttelemään yksin ollenkaan, vaan pääsin suoraan herran silmän alle. Mähän verkkaan Akun aina niin, että ratsastan isoa ravia eteen ja sitten hidastan, ja taas eteen ja jälleen hidastus. Tämä on ainut tapa saada se kunnolla hereille ja aktiiviseksi jalalle ennen laukkaa. Nielsin mielestä ravasin kuitenkin liian lujaa koko ajan ja hän halusi Akun tosi hitaaseen raviin.

Ravissa sain kuitenkin hyviä perusvinkkejä siihen, kun Aku jää niin helposti vahvaksi vasemmasta ohjasta oikeaan kierrokseen. Niels halusi korjata ongelman vasemmassa kierroksessa niin, että sain ratsastaa sisäjalalla kohti ulko-ohjaa siten, että sisäkäsi oli koko ajan aivan rento. Kun sain Akun tässä hyväksi, oli myös oikea kierros parempi. Kuitenkin itse koen ulospäin asettamisen edelleen hyödylliseksi, vaikka tämä Nielsin outside ring and inner leg- systeemi toimikin hyvin ja juuri niin kuin sen pitää. Ulos päin asettamalla saan Akun vaan ainakin omasta mielestäni vielä paremmin molemmille ohjille, etenkin sinne oikealle.


Laukassa meillä olikin alkuun sitten todella paljon hankaluuksia juuri sen takia kun Niels halusi Akun olevan niin rauhallinen koko ajan. Mutta kyllähän se mies oli ihan oikeassa kaikessa, en minä sitä väitä. Tottahan se on, että Akun laukka on hieman liian nopea edelleen ja kun rytmin säätää hitaammaksi, on sen vaikeampi ja työläämpi kantaa itseään. Mutta olisi ollut niin kiva näyttää Nielsille, että ihan oikeasti suoriudutaan hyvinkin tuollaisesta perus tehtävästä, jos vaan saan herätellä sen.. Mutta totta on myös se, että ammattilaisen kanssa noita hankalia asioita kyllä kannattaa treenata. Ongelmana oli siis se, että aina kun jätin Akun kantamaan itseään yksin, halusi se tiputtaa raville tai lähteä liian nopeaksi tahdin suhteen laukassa. Tämän Niels neuvoi korjaamaan niin, että aina kun Aku tiputtaa raville, niin tekisin tarkan uuden noston ja sen jälkeen muutaman kerran eteen-taakse laukassa ja siirtyisin sen jälkeen vasta takaisin puomitreeniin. Tämä auttoi, ja oikealle meillä olikin jo aika ajoin aika helponkin oloista tekemistä. Saatiin Aku myös lopulta laukkaamaan hyvin vasemmalle, vaikka se alkuun protestoi hieman pukittamalla, mikä ei ole sille ollenkaan tyypillistä.

Toisessa tehtävässä meillä oli kaksi puomia ympyrän kaarella ja välissä 9,5 metriä. Itse tein tätä väliä kahdella askeleella, jotta saisin laukan rullaamaan hyvin. Ja tässä vaiheessa kun sain edetä reilusti, saatiin me Akun kanssa tosi hyvä flow päälle. Nielskin huomasi sen ja oli tyytyväinen muutokseen :) Vaikka normaalisti mun olisi ollut paljon helpompi tehdä tuohon väliin se kolme, niin Nielsin mielestä se olisi ollut liian rankka tehtävä Akulle. Tässä sen huomaa, kun on uusi valmentaja pelissä - hän ei tiedä niitä ongelmakohtia, jotka oma valmentaja tietää. Mutta tässä tapauksessa se kyllä toimi, koska en vaan voinut jäädä nysväämään yhtä askelta väliin lisää, vaan päätin sujua välin ja kaarteet. Eli ainakin yksi tavoite saavutettu - en nysvännyt lisää askeleita ennen puomeja, jee!!

Niels kiinnitti myös paljon huomiota laukasta raviin siirtymisiin. Hän halusin, että kokoaisin laukkaa ennen ravisiirtymistä, jotta Aku jäisi saman tien laadukkaampaan raviin. Tähän täytyy jatkossa kiinnittää paljon huomiota, tuli ihana ahaa-elämys!! Tästä treenistä ja neuvoista voitte katsoa pätkän täältä.

Viimeisenä tehtävänä oli kolme kavalettia suoralla linjalla, väleissä 12m. Tein kaikkiin väleihin kolme laukkaa ja Aku toimi aika hyvin. Niels halusi, etten yliratsasta laukkaa ennen ensimmäistä kavalettia, jotta kaikki askeleet olisivat samanlaisia väleissä. Tähän tiedän sortuvani usein, mutta kukaan ei aikaisemmin ole mulle siitä muistanut oikein sanoa Peikkiä lukuun ottamatta.

Tämän treenin voitte katsoa täältä. Siljalla on käytössä FilmMe- toiminto, jolla siis pystytään kuvaamaan 7 minuutin pätkissä aina omaa ratsastusta :) Ideana olisi se, että valmennuksia pystyttäisiin jossain vaiheessa pitämään maasta toiseen vain tämän systeemin avulla, hurjaa. Mun mielestä videossa on aika hyvä laatu ja kamera pysyy hyvin mukana koko ajan. Mulla siis oli asennettuna ranteeseen sellainen kello josta videon sai päälle ja pois. Toivottavasti saan huomennakin tämän kellon käteen, oli aika kiva katsoa tältäkin nauhalta omaa menoa.

Kommentiksi sain Nielsiltä, että Aku on kivan oloinen hevonen, mutta myös tarpeeksi fiksu ja ovela, että ehtii käyttää kaikki virheet hyväksensä. Spookyydestä ei kuulemma kannata välittää vaan tärkeintä on nyt saada Aku kantamaan itsensä paljon paremmin. Itse olen kuulemma "smart rider" ja mulla on hyvät jalat, jee! Olin iloinen tuosta jalka-jutusta, koska niiden eteen olen tehnyt töitä. Sisäkäsi pitäisi Nielsin mukaan saada vielä rennommaksi vasemmalle ja mun pitäisi katsoa enemmän mun käsiä kun ratsastan, jotta saan ne vielä paremmin vierekkäin ja hallintaan.

Odotan innolla huomista :) Toivottavasti paikka olisi Akulle jo niin tuttu, että pääsisin jatkamaan hieman rennomman hevosen kanssa alusta asti!