Verkassa poni oli hieman hitaan oloinen. Se reagoi kyllä kaikkeen, mutta hieman viiveellä. Verkkahypyt onnistuivat hyvin ja radalle mentäessä mulla oli varma fiilis.
Ykkönen oli kelta-valkoinen puomieste. Sieltä jatkettiin 21 metrin väli kuudella okserille. Okserilta oli hieman pidempi tie kolmoselle, joka oli hieman loivan alamäen keskellä oleva pysty. Askel oli hyvä, mutta silti puomi kolahti alas. Nyt jälkeen päin mietittynä laukka venähti ehkä alamäkeen aavistuksen pitkäksi ja siksi poni ei ollut ihan tarpeeksi skarppina.
Nelonen oli sarja, josta selvittiin kunnialla. Vitoselta kutoselle oli jälleen suhteutettu ja juuri tämä oli se väli, jota jo verkassa mietin. Pystylle tuli hyvä hyppy, joten päätin odottaa kahdeksalla. Kuitenkin puolessa välissä linjaa totesin, etten ole odottanut tarpeeksi ja väli tulisi jäämään lyhyeksi. Lähdin ratsastamaan eteen, mutta kuitenkin liian myöhään. Poni ei voinut muuta kuin ottaa puolikkaan askeleen ennen okseria, josta saatiin toinen puomi mukaan. Loppu rata sujuikin loistavasti..
Voin kertoa että ketutuksen määrä oli todella suuri radan jälkeen. Poni, joka on tehnyt koko kauden 90stä pelkkää nollaa, vetää nyt kaksi puomia alas 85cm radalta. Itse kämmäsin toki tuon lähestymisen, mutta sen kolmosen poni olisi voinut skarpata. Tosin, mua olisi kyllä harmittanut vielä enemmän, jos meillä olisi ollut vain tuo mun yksi puomi virheenä.
Ei siinä sitten auttanut muu kun vaan kerätä ittensä koulurataa varten ja niellä pettymys. Niin, ja toivoa että edes sunnuntaina sujuisi. Tai edes kouluradalla..
TIIVISTYS
Hilda ja minä alisuoriuduttiin kasvattajakilpailun esteiden ensimmäisellä kierroksella. 85cm olisi pitänyt olla meille iisi juttu, mutta toisin kävi. Hilda otti kolmosen alas, vaikka lähestyminen oli hyvä. Itse taas kämmäsin yhden suhteutetun, kun en osannut päättää askelta. Tuloksena siis 8vp ja todella huono mieli. Ei auttanut muu kuin niellä pettymys ja suunnata kohti koulurataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti