Aluemestaruuksissa

Eilen suunnattiin auton nokka kohti Keravaa ja aluemestaruuskilpailuita. Mukaan sain tällä kertaa uuden loistohoitajan, Oonan. Vaikka matkassa oli vain yksi hevonen tällä kertaa, oli ihanaa ottaa rennosti koko päivä, kun tiesi, etteivät kädet loppuisi kesken. Meillä on toki aiemminkin ollut tosi hyviä hoitajia mukana, mutta Oonan kanssa päästään nyt toivottavasti tekemään paljon yhteistyötä!

Tallilla siis letitin Retun ja Oona valmisteli hepan muuten. Mä olen maailman neuroottisin lettifriikki, joten harvon annan kenenkään muun letittää mun hevosia :D itten vain kamat autoon ja menoksi. Retuhan on maailman helpoin lastata, joten tähän ei montaa hetkeä kulunut.

Keravalla kisat olivat myöhässä, ja saimmekin odotella tyyliluokan alkua jonkun aikaa. Mulla oli lähtönumero 56, joten sain katsoa reilun 20 ratsukkoa, ennen kuin laitoimme Retun valmiiksi.

Ensimmäisenä luokkana oli siis ESRAn tyylimestaruus, 100cm. Retu oli verkassa tosi vireä ja kaasutteli menemään aika innoissaan. Sain kuitenkin tehtyä hyvät verkkahypyt ja lähdin radalle varmalla fiiliksellä. 

Heti kuitenkin ykkösellä tuli ensimmäinen virhe. Retu oli ehkä aavistuksen ihanne paikkaa lähempänä, ja se ei viitsinyt nostaa koipiaan tarpeeksi ja näin ollen etujalkavirhe pudotti puomin. Tästä jatkettiin mun mielestä tasainen ja energinen rata aina viimeiselle sarjalle asti. Retu oli koko radan ollut aika innokas, mutta kuitenkin hallittavissa. Kolmosta ennen se kyllä veti pään ryntäiden väliin ja jäi aika vahvaksi, mutta pääsin kuitenkin ratsastamaan hyvän askeleen kolmoselle. Mutta sarjalle se kuitenkin vaan lähti. Siis ihan tosissaan vaan LÄHTI. Mulla ei ollut mitään sanavaltaa askeleesta, pidin vain tuen suuhun ja jalan kiinni. Jouduttiin siis lopulta lähelle a-osaa ja tehtiin yhden askeleen väliin kaksi askelta. Kaiken lisäksi a-osalta tuli puomi matkaan hissihypyn vuoksi.

Niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy, kaveri oli enemmän kuin innoissaan :D Retu oli kuitenkin tosi reilu ja hyvän tuntuinen puomeista ja liiasta energiasta huolimatta. Pisteet eivät kuitenkaan häikäisseet, kun saldo näytti 35, josta vielä vähennettiin -4 puomeista.

Retu kaipaa kunnon laukan tuon kokoiselle radalle ja olinkin ihmeissäni kun tyyliarvostelun pöytäkirjan mukaan rytmissä oli jotain vikaa, kun pisteitä tuosta kohdasta oli kertynyt vain 6,5. Toki sarjan huono lähestyminen vaikuttaa rytmiin, mutta luulen, että tuomarin mielestä laukkaakin saattoi olla liikaa. Itse kuitenkin tiedän, että sen on laukattava paljon, jotta se luottaa itseensä tarpeeksi.

Yleisvaikutelmasta saimme 7, istunnasta esteillä 8 ja niiden välissä 7. Tuosta seiskastakin olin hieman ihmeissäni, koska ainakin valmentajani on aina sanonut, että tyyliluokissa on oltava todella kevyenä kaarteissa, ja sen myös tein. Moni kärkipään ratsastajista istui kuitenkin tiiviisti satulassa kaikki kaarteet,
joten kai tässäkin on sitten henkilökohtaisia eroja.. Valmentajani kuitenkin tuomaroi viime vuonna samaisen luokan :) Teistä saimme 6,5 ja temposta ja rytmistä saman verran.Pisteitä kertyi siis 31, ilman pudotuksia ne olisivat olleet 35, jolloin sijoitus olisi ollut enää pisteen päässä.

Seuraavaksi vuuorossa oli monen tunnin odottelun jälkeen suokkien aluemestaruus. Lähdin heti numerolla kolme, joten verkkasin Retua jo ennen radankävelyä. Tämä osoittautui todella hyvksi vaihtoehdoksi, koska Retu kävi todella kierroksilla. Se vaan puski ulos kaarteissa esteelle tultaessa ja laukkasi vain ylöspäin. Olipa tosi kiva fiilis kun heppa oli ihan räjähdyspisteessä.

Tilanne ei ollenkaan parantunut radankävelyn jälkeen ja näin päätin ottaa vain pari pystyä enää ennen rataa. Päätös oli ihan hyvä, koska rata sujui itseasiassa taas ensimmäistä ja viimeistä estettä lukuunottamatta erinomaisesti. Ykköselle sain loistavan laukan ja paikkakin oli hyvä, mutta silti vasen etunen keikautti puomin alas. Seuraavat linjat kuudella ja neljällä olivat helppoja ja sarjakaan ei nyt tuottanut ongelmaa. Viimeisenä ollut sinivalkoinen okseri oli kuitenkin Retun mielestä hieman jännä ja jouduin vähän kannustamaan sitä sinne, jolloin askel meinasi jäädä ahtaaksi. Retu haki kuitenkin fiksusti tilaa oikealta ja pääsimme puhtaasti yli. Tuloksena siis yksi puomi ja hyvä rata :)

Tässä näkyy kaunis kosketus vasemmalla etusella

Kaikin puolin olin tosi tyytyväinen Retuun, etenkin suokkimetriin. Ja olen myös tyytyväinen siihe, että uskalsin luottaa Retuun sen pommiverkan jälkeen. Tiesin, että se rauhoittuu radalla ja että pääsen ratsastamaan sitä siellä enemmän. Onneksi tiesin, muuten olisi saattanut jäädä luokka hyppäämättä..

Seuraavaksi Retu hyppää todennäköisesti vasta Ypäjällä. Nyt se saa keskittyä omiin oikeisiin töihinsä ratsastuskoululaisten kanssa :) Toki mä ratsastan ja hyppään sen kanssa säännöllisesti, mutta koska sitä tarvitaan paljon tunneilla, en voi ratsastaa sitä samoissa määrin kuin kesällä.

TIIVISTYS

Retu hyppäsi kaksi aika tasaista metrin rataa, molemmista luokista kuitenkin tuli puomeja mukaan. Tyylimestaruudessa alas tulivat ykkönen (hieman turha puomi) ja sarjan a-osa kun ajauduttiin liian lähelle kun Retu otti ja lähti. Pisteitä pudotuksien kanssa oli 31.

Suokkiluokassa tehtiin siisti ja hyvä rata, jälleen se ykkönen vaan napsahti alas. Retu oli verkassa aika hurja, turhan kuuma ja hösö, mutta onneksi sain radalle jälleen hyvän fiiliksen.