lauantai 31. elokuuta 2013

Onnistumisia seuraa epäonni

Eipä ole mennyt tämä Ypäjän reissu meidän osalta ihan nappiin. Suurin ongelma muodostui Siinan rokotuksista ja sen auenneesta suupielestä. Lauantaina hyppäsin sen kanssa hackamorella ja radalle päästyäni jarrut olivat ihan kadoksissa.

Saimme kuitenkin lainaan pidemmällä vivulla toimivan hakkiksen ja pääsin testaamaan sen eilen illalla. Siina oli aivan super ja olin todella tyytyväinen nopeaan treeniin. Lyhyellä vivulla se vain laittoi nenän ryntäisiin ja rullaili menemään. Nyt pidemmällä vivulla se oli hyvin tuella ja paljon ryhdikkäämpi.

Pidätteet menivät hyvin läpi ja sain ennen estettä ihan uusia fiiliksiä Siinan laukan rytmiin ja malttamiseen. Vaikka luulin aluksi että suurin muutos tolla hakkiksella tapahtui Siinassa ennen estettä, niin todellisuudessa se isoin harppaus tapahtui hyppykaaressa. Enhän mä alkuun meinannut edes pysyä kyydissä, kun Siina teki niin isoja hyppyjä selän läpi. Näin paljon voi siis kuolain vaikuttaa hevoseen ennen estettä, mikä taas vaikuttaa hurjasti hyppykaareen.

video

video

Tässä muutama video, mistä mm. yhdessä näkyy erittäin hyvin se, kuinka saan työstää Siinaa nyt kaarteessa ja ilman estettä ilman että se pitenee ja heittää pään ylös.

Nyt sitten toivotaan että kuolain pelittää tänään :)


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Nyt mä voin sen kertoa

Olen tässä jo muutaman päivän ajan valmistellut teille tekstiä poneista, Edistä ja Helmistä. Halusin kuitenkin kirjoittaa tekstien teille vasta, kun kaikki on varmaa.

Mun työt ponien kanssa on nyt nimittäin tehty! Molemmille lahjakkuuksille löytyi uudet hienot kodit :) Ed lähti Parkanoon ja Helmi taas Haminaan. Helmiähän ei kovin aktiivisesti edes keritty myydä, ennen kuin ostaja jo sattui kohdalle :) Edin kanssa taas prosessi hieman venyi niiden kavioiden lohkeamisten yms. takia.


Mun mielestä on hienoa aina, kun meidän (Päivin) ponit löytävät uuden, harrastavan kodin. Mä teen niiden kanssa kuitenkin paljon töitä ja Päivi uhraa myös paljon aikaansa auttamalla mua tallilla ja kuskaamalla ponia milloin mihinkin kisoihin ja valmennuksiin. Kun kyseessä on urheiluponi, kuuluu sen mun mielestä päästä sellaseen perheeseen, joka haluaa harrastaa ja kilpailla tavoitteellisesti. Etenkin näiden ponien kanssa olimme tarkkana siitä, millaiseen perheeseen ne myymme. Molemmilla on niin paljon taitoa ja sydäntä, että ne kuuluvat radoille.


Miltä musta sitten tuntuu kun ponit myydään? Se on iloinen asia, niin kuin mä jo aikaisemmin totesinkin. Kaikki hevoset ovat mulle työkavereita, ja niin kuin oikeassakin maailmassa, meidänhän kuuluisi olla iloisia siitä kun duunikaveri pääsee uusien haasteiden pariin.


Mulla tavoitteena aina ponien kanssa on tehdä niistä niin ratsastettavia, että myös ne 11-vuotiaat kisaajanalut pystyvät niillä ratsastamaan. Mä en tyydy siihen, että musta tuntuu hyvältä ja että ne reagoivat mun apuihin. Ponien täytyy sietää ratsastajien virheitä ja niiden täytyy ymmärtää myös auttaa ratsastajaa tietyissä tilanteissa. Tämän vuoksi myös mun täytyy välillä treeneissä ja radoilla antaa niiden hoitaa homma, jotta näämme miten ne toimivat. Pääasiassa ratsastan ne tottakai aina mahdollisimman hyvin, koska ponit saavat tasaisen ja hyvän ratsastuksen kautta myös itselleen varmuutta. Kuitenkaan liian varovaisiksi en niitä halua rakentaa, etenkin kun ponimme ovat yleensä aika raakoja meille tullessaan. 

Mua sanotaan todella kylmäksi ihmiseksi. Ja kyllähän mä jollain tavalla olen sitä, hevosten suhteen. En mä itke tai sure kun hevoset tai ponit myydään pois tai lopetetaan. En mä ole oikeastaan koskaan tehnyt sitä. Ratsastuskoulussa Peik sanoi joskus että hevosia tulee ja menee, niistä täytyy vain aina ottaa kaikki irti silloin kun ne ovat täällä. Niiltä täytyy oppia ja niiden täytyy antaa opettaa. Nyt ajattelen asian hieman eri tavalla; niille täytyy opettaa ja niiltä täytyy oppia. Ratsastuskoulu on siis jälleen kerran vaikuttanut positiivisesti mun ratsastajan uraan. Tästä tulikin mieleen että täytyypä kirjoittaa oma juttu ratsastuskoulu-urastani..


Ponien myynti on mulle haaste ja omanlainen kehitysprosessi. Kaikki ponit ovat erilaisia, ja kaikista oppii aina hurjasti, eikä vaan pelkästä ratsastuksellisesti. Kun poneja tuodaan ulkomailta, täytyy niiden käsittely aloittaa pikkuhiljaa ja voin kertoa että kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua..


Mutta nyt on siis kaksi todella hienoa ponia päässyt urallaan eteen päin. Toivottavasti olen osannut valmistella ne niin hyvin, että tytöt pääsevät etenemään hyvällä mielellä.

Hienoin fiilis on nimittäin se, kun näkee myytyjen ponien pärjäävän, ja tietää että on itse ollut osallistumassa ponien rakentamiseen.

tiistai 27. elokuuta 2013

Elämäntapana hevoset

Jälleen kerran tänä aamuna kello soi kukonlaulun aikaan ja oli aika lähteä tallille. Koska käyn koulussa ja töissä, on mun oikeastaan aina pakko ratsastaa aamuisin, jos meinaan iltaisin tehdä jotain muuta. Todellisuudessa ne illatkin menevät yleensä tallilla, koska johonkin väliin ne oppilaatkin on mahdutettava :)

Kuva Lotta H

Aamuisin herääminen on toki varsinkin talvella aikamoista itsekuria vaativaa puuhaa, ja yhden jos toisenkin kerran tekisi paljon mielummin mieli jäädä nukkumaan, kuin lähteä tallille. Varsinkin kun taivaalta sataa rättejä tai pakkasta on enemmän kuin laki sallii.. Kun sieltä sängystä pääsee ylös ja tallille, on fiilis treenien jälkeen yleensö aina loistava ja päivä pyörähtää käyntiin ihan eri tavalla :)

Kuva Lotta H

Juurikin säiden vuoksi olen itse oppinut arvostamaan maneesitalleja vuosien varrella niin paljon, etten sitä edes sanoin voi kuvailla. Tällä hetkellä puolet ratsastamistani hevosista asuvat talleilla, jossa maneesia ei ole. Mukavuudenhaluisena ihmisenä maneesitallille olisi paljon helpompi herätä aamulla, kuin maneesittomalle.

Kuva Lotta H

Miksi sitten jaksan tätä hektistä arkea ja aikaisia aamuja? Koska tämä on elämäntapa. Hevoset eivät enää tässä vaiheessa ole pelkkä harrastus, vaan ne kuuluvat jollain tavalla jokapäiväiseen elämään. Elämäntavan lisäksi itse ainakin rentoudun aina kun pääsen satulaan, oli se sitten aamulla, illalla, kilpailuissa tai treeneissä. Mulle hevoset ovat se asia, joka pitää mut kaiken muun kaaoksen keskellä skarppina ja iloisena. Vaikka aiheuttavathan nekin välillä myös paljon huolta ja surua, ovat ne silti pääosin mielessä niiden aikaan saamien positiivisten kokemuksien vuoksi.

Lisäksi mä haluan kehittyä koko ajan lisää. Mä haluan oppia uutta ja päivittää jo mahdollisesti jopa vanhentunutta tietotaitoa. Mulle hevoset ja ratsastus ovat koko ajan meneillään oleva haaste, joka kannustaa ja haastaa sopivissa suhteissa niin ratsastajana kuin myös ihmisenä. Täytyy oppia hyväksymään pettymyksiä, täytyy osata kannustaa ja opettaa muita sekä oppia vaikuttamaan päivä päivältä paremmin hevoseen, jotta sekin joskus voisi auttaa sinua. Hevoset ovat tehneet ainakin musta todella vahvan ihmisen ja sen vuoksi mulla on tunne että pärjään hyvin myös muussa elämässä. Vaikka arki on rankkaa ja vaatii multa paljon, niin mä jaksan, koska tiedän että ilman tätä elämänkoulua ja tekemistä olisin todella hukassa itseni kanssa.

Kuva Lotta H

Jotta jaksan painaa aamusta iltaan (ja välillä öisinkin..) on mun nukuttava ja syötävä hyvin. Tämän vuoksi koitan mennä iltaisin suht ajoissa nukkumaan ja käyttää hyödyksi aina kaikki mahdolliset hetket nukkumalla esim. junassa matkalla töihin, pidemmillä välitunneilla sekä kisamatkoilla. Lisäksi syön paljon, itseasiassa todella paljon. Siinä vaiheessa, kun ratsastaa esim. neljä hevosta päivässä, valmenta sekä on koulussa ja töissä, energia ei todellakaan saa loppua kesken.

Kuva Lotta H 

Yksi haastavimmista tekijöistä kaiken kiireen keskellä on se kuuluisa kiireen aiheuttama stressi. Koska aikatauluja täytyy lyödä lukkoon jo hyvissä ajoin, saattaa alkuviikosta tulla aikamoinen paniikki kun huomaa kalenterin olevan jo ihan täyteen buukattu, ja sieltä pitäisi edelleen löytyä aikaa muutamalle oppilaalle ja sosiaaliselle elämälle.. Olen todella huono sanomaan ei uusille haasteille, etenkin kun kyse on hevosista. Haluaisin aina olla mukana kaikessa mahdollisessa ja päästä näkemään ja kokemaan uusia asioita. Siksi olenkin nyt kevään ja kesän aikana ottanut itseäni niskasta kiinni ja poistanut muutamia stressitekijöitä omasta elämästäni. Näin mulla itselläni on relampi olo ja energiaa ei kulu turhaan stressaamiseen ja murehtimiseen. Silloin jaksaa huomattavasti paremmin, vaikka kiire jatkuisikin.

Kuitenkin ehkä se suurin asia, joka auttaa jaksamaan on se onnistumisen tunne ja se fiilis kun huomaa oppineensa uutta. Viime aikoina olen saanut paljon uusia ahaa-elämyksiä, jotka buustaavat mua hirveällä voimalla taas eteen päin. Lisäksi kisakausi on ollut todella hieno ja menestyksestä olen saanut uutta iloa ja intoa treenaamiseen. Ollaanhan siellä pohjallakin käyty, mutta aina sitä jostain saa taas niitä hienoja onnistumisen hetkiä, jotka tasapainoittavat tilannetta. Kaikesta kuitenkin oppii ja siksi täytyy myös epäonnistua :)

Opiskelukaverit kysyvät multa usein, miten mulla on aikaa ja energiaa käydä niin paljon töissä koulun ohella. Vastaus on todella yksinkertainen; Jos en tee paljon töitä, ei ole rahaa autoon. Jos mulla ei ole autoa, ei pääse hevosten luo.

Ja jos mulla ei ole hevosia, mulla ei ole mitään.


Kiitos hienoista kuvista Lotta H! Lisää kuvia täällä.

Kohti kasvattajakilpailua

Ensi viikonloppuna Hilda joutuu siis kovan paikan eteen. Sen päämenoksi on suunniteltu kasvattajakilpailun sekä koulu-että esteosakilpailut ja viikonlopusta ei todellakaan tule helppo.

Tämän vuoksi kaksi viimeistä viikkoa on suunniteltu todella huolella, etenkin tämä meneillään oleva viikko. Hildan aikataulu tällä viikolla näyttää seuraavalta;

Maanantai Maasto - Hilda pääsee relaamaan kisojen jälkeen. Meillä on paljon mäkiä maastossa, joten kiipeily vahvistaa sen takaosaa ja se saa hyvän palauttavan treenin.


Tiistai Vapaa. Kisojen jälkeen on aina hyvä pitää vapaapäivä, jolloin poni pääsee kunnolla palautumaan.

Keskiviikko Ratsastan ponin läpi, mutta mahdollisimman säästeliäästi. Haluan käydä läpi väistöt, vastalaukat ja keskiravit, koska ne kaikki suoritamme koulukokeissa. Pyrin pitämään treenin kuitenkin mahdollisimman lyhyenä, jotta en vedä sitä ihan loppuun jo ennen viikonloppua.


Torstai Kikon tunti. Tämä on meidän viimeistely kisoja varten. Esteviilaukset tehtiin jo piekkareissa, ja nyt keskitytään vain kouluun.

Perjantai 6-vuotiaiden ensimmäinen kouluosakilpailu, Helppo B, FEI Kenttäkilpailuohjelma poneille 1993. Tavoitteena tehdä tasainen suoritusja kerätä kuutisenkymmentä prosenttia.


Lauantai Helppo A, Kenttäkilpailuohjelma nro 6 2009, 6v Suomenratsujen Black Horse- Kasvattajakilpailun 2. osakilpailu. Tavoitteena meillä on saada hyväksytty tulos ja tehdä rento ja tasainen rata. Hildalla on kuitenkin vain yksi HeA vasta takana. Iltapäivällä vuorossa on sitten esteiden ensimmäinen osakilpailu, 85cm jossa tavoitteena on saada nolla.


Sunnuntai 6-vuotiaiden esteosakilpailun toinen osuus, 95cm. Tavoitteena on päästä maaliin, poni kuitenkin kisaa hevosia vastaan ja takana on vain yksi metrin rata :)

Kisoissa verkat täytyy siis pitää lyhyinä ja esteillä mulla ei ole varaa virheisiin. Poni tarvitsee multa kaiken mahdollisen avun, joten nyt jos joskus täytyy ihan oikeasta onnistua.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Tiivistys

Moni on antanut palautetta pitkistä teksteistäni. Koska pidän tätä blogia pääosin päiväkirjamaisena treenipäivyrinä, venyvät tekstit yleensä aika pitkiksi. Haluan itse muistaa kaiken mitä olen tehnyt ja kertoa siitä myös niille, jotka jaksavat teoriittisempaa tekstiä lukea :)

Nyt kuitenkin kirjoitan tekstien loppuun aina TIIVISTYS-osion, jossa kerron vain lyhyesti treeneistä ja kisoista :) Tämä niille lukijoille, jotka haluavat vain katsoa kuvat ja tietää miten menee :)




HOPEAA!!

Tänään vuorossa oli yksi kauden pääkisoista, suomenpienhevosten estemestaruudet. Kisat järjestettiin Valkeakoskella, joten startattiin hevosten kanssa jo heti kuuden jälkeen. Itse letitin sekä Retun että Hildan ennen lähtöä. Mun mielestä hevoset on aina niin paljon siistimmän näköisiä kun niillä on tukka kiinni.


Kisapaikalle saavuttaessa radan rakennus oli vielä kesken ja saatiin hieman odotella. Ensimmäisenä oli siis vuorossa piekkareiden ensimmäinen osakilpailu, 80cm. 




Kun pääsin kävelemään rataa, sain todeta että se oli luonteeltaan aika simppeli ja yksinkertainen. Arvostelu oli A20, eli aikaratsastusluokka. Suunnittelin aika pienet tiet, mutta koska starttasin luokan lopussa päätin muiden ratojen perusteella ottaa hieman vähemmän riskejä. Toki käänsin radalla, mutta vain ne hieman pienemmät tiet. Aika oli kuitenkin nopea, ja sijoitus olikin kakkonen J Hieno poni.
Rata oli kokonaisuudessaan tosi tasainen ja Hilda eteni koko ajan hyvin ja energisesti. Radalla oli vain yksi linja ja sen sain yllättäen tehtyä viidellä, vaikka normaalisti odottaisin 23 metriä kuudella. Sisäänhyppy oli kuitenkin okseri, joten pääsin jatkamaan sieltä hyvin eteen. Sarja oli kahden askeleen väli, ja muille esteille tehtiinkin sitten aina omat lähestymiset.


Seuraavana vuorossa oli avoin 90cm alueluokka ja Retu. Verkkasin aika vähän, koska päivä oli tosi kuuma ja Retulla oli kuitenkin vielä metrikin edessä. Ravissa Retu oli aika jännittynyt ja ei aluksi taipunut ja asettunut kunnolla vasemmalle, mutta sain sen onneksi työstettyä aika hyvin kun muut ratsastajat häipyivät kävelemään rataa. Rata oli sama jonka hyppäsin Hildan kanssa, joten en käynyt sitä enää kävelemässä. Laukassa Retulla oli tosi hieno energia, parempi kuin muutamassa viime kisassa. Nyt se tosin alkoi olemaan jo niin innoissaan, ettei verkkahypyistä meinannut tulla mitään. Mikään pidäte ei mennyt läpi, Retu vaan puski kohti esteitä. Itse yritin vain nähdä askeleen ja tehdä ratkaisuja nopeasti. Pääsin ihan hyviin paikkoihin, mutta ei siitä verkasta silti kovin loistofiilis jäänyt..


Radalla Rekku oli kuitenkin ihan super ja seivasi mut hyvin heti kakkosella. Käänsin aika tiukasti okserille ja Retu lähti jälleen painamaan kättä vasten, eikä pidäte tietenkään mennyt läpi. Tuloksena hyppy ihan juuresta, mutta puhtaasti yli. Olin ihan varma, että se olisi pysähtynyt siihen, mutta osasin olla näköjään nyt tarpeeksi napakkana.


Loppurata jatkui todella rennosti ja tasaisena. Sain hirmu hyvän fiiliksen ja paikat löytyivät helposti. Ehkä tuo kakkosen kämmähdys oli myös Retulle hyvä muistutus siitä, että kuskiakin voi välillä kuunnella.Tulokseksi nolla-rata ja voitto! 


Seuraavana vuorossa oli metri. Rata säilyi aika samanlaisena, oikeastaan vain ykkönen ja seiska olivat eri esteet kuin edellisissä luokissa. Retu teki tosi hienon alkuradan ja sitten kuskille tuli ihan järkyttävä ajatusvirhe. Laukkasin nyt metrissä enemmän kuin ysikympissä ja viiden askeleen linjalle tulin hyvällä isolla hypyllä sisään. Koska edellisessä luokassa olin tehnyt aika ison pidätteen välissä ja väli oli niin täydellinen, ajattelin okserin jälkeen, että nyt pitäisi tehdä vähän vielä isompi pidäte, jotta mahtuisin samalla tavalla väliin. Ja mitäs tapahtuikaan?! Retu tuli niin hyvin takaisin, että tajusin saman tien jääväni kahden askeleen väliin. En osannut reagoida tarpeeksi nopeasti ja jäin vain odottamaan, vaikka olisi pitänyt ratsastaa eteen. Retu oli kiltti ja haki tilaa oikealta ja koitti ponnistaa yli, mutta mun jalka kaatoi johteen. Tästä rata jatkui kuitenkin erittäin hyvin loppuun asti ilman ongelmia. Mutta ai että voi ketuttaa tollanen niin maailman tyhmin virhe. Vieläkään ei siis saatu sitä nollaa metristä, höh. Retu kuitenkin tuntui hyvältä ja olin sen hyppykaariin enemmän kuin tyytyväinen.


Viimeisenä oli sitten piekkareiden toisen kierroksen aika. Esteet oli nostettu 85 senttiin ja rata oli sama kuin Retulla metrissä. Verkassa poni oli muuten aika hyvä, mutta aloittaessani poikkeuksellisesti aika isolla okserilla, juoksi poni siitä ohi. Mun pieni poni, joka ei ikinä juokse ohi tai kiellä kaahasi sujuvasti vasemmalta ohi. Tai no ei ikinä, mutta siis oikeasti todella todella harvoin saan sitä pysähtymään mihinkään. Eipä siinä, uudestaan vaan ja helposti yli. Koska poni tuntui hieman väsyneeltä, otin vain kaksi hyppyä okserille ja kaksi pystylle. 

Radalle lähtiessäni mulla oli hyvä laukka ja rytmi. Sain hyvän paikan ykköselle ja tumps. Poni teki etujalkavirheen ja puomi oli maassa. Harmitti niin vietävästi, että oikeastaan koko radan fiilis meni ihan maihin. 

Radalla ei ollut oikeastaan muuten mitään kamalia virheitä tai rytmirikkoja, mutta oma fiilis meni heti ykkösen jälkeen. Ponin kanssa on aina tosi kivaa radalla, mutta nyt kävi mielessä jopa ihan keskeyttäminen. Ei niinkään sen takia, että poni olisi tuntunut huonolta, vaan koska tiedän ensi viikon ja koko viikonlopun olevan sille raskas. Tiedossa on vielä viime hetken valmennuksia ja kasvattajakilpailut Ypäjällä. Poni starttaa siellä molemmat lajit ja töitä siis riittää. Tämän vuoksi mielessä kävi, että voisin päästää sen helpommalla ja jättää loppuradan hyppäämättä. Toisaalta tiesin, että radalta se saisi kuitenkin voimaa ja kestävyyttä. Jatkoin siis radan loppuun, mutta hieman sekavissa ajatuksissa. 


Mukaan tarttui kuitenkin siis sinivalkoinen ja sininen rusetti. Hepat toimivat ihan mallikelpoisesti ja molemmilla oli tosi hienoja hyppyjä. Ja olihan Hildan kanssa sitä puomia jo odoteltukkin. Se on kolautellut taitavasti jo Tampereen kisoista asti melkein jokaisissa kisoissa, joten tämä kuitenkin oli odotettavissa että se puomi sieltä jossain vaiheessa tulisi. Eikä se mikään maailmanloppu ole, mutta tottakai se harmittaa kun sattui juuri tuollaiseen paikkaan..


Kotimatkalla saimme kuitenkin hauskan puhelun. Piekkarit voittanut Nina soitteli ja kyseli miksei mua näkynyt palkintojen jaossa.. Olin siis saanut kaikesta huolimatta hopeaa! Olin ihan että eeei, en usko. Soitin sitten kisojen tuomarille ja hän varmisti asian, minä ja Hilda oltiin hopeamitalisteja suomenpienhevosten estemestaruuksissa, WAU! Mitalit ja rusetit jäivät siis Valkeakoskelle, mutta eiköhän ne sieltä jotenkin kotiin saada :D Emme millään uskoneet ponin sijoittuvan pudotuksen jälkeen, koska AM5 arvostelun mukaan kuusi ratsukkoa selvisi toiselle kierrokselle, joten ajattelimme mahdollisuuksien olevan mennyttä.. Joten, never say never :)


Tiivistys


Hilda hyppäsi 80cm nollilla ja sijoittui toiseksi. Rata oli hyvä ja kaikin tavoin siisti. Retu starttasin 90cm ja 100cm. Ysikympissä tein itse askelvirheen kakkoselle, mutta Retu seivasi. Tuloksena nopea nolla ja voitto. Metrissä mulle sattui ajatusvirhe ja tein liian ison pidätteeen 5 askeleen väliin ja Retu joutui hyppäämään aivan juuresta hakien tilaa oikealta, jolloin mun  jalka kaatoi johteen. Rata oli muuten ihan super ja olin tosi tyytyväinen. Piekkareiden toisella kierroksella Hilda teki heti ykkösellä etujalkavirheen ja saatiin sieltä tiputus. Ei siis päästy uusimaan ja lähdettiin kotiin. Matkalla sain kuitenkin puhelun että miksi ihmeessä et ole palkintojen jaossa, sä sait hopeeta.. Olin siis ekan kierroksen onnistumisen kautta saanut pidettyä itseni aika korkealla toisen kierroksen nelosesta huolimatta :) Minä ja Hilda ollaan siis piekkareiden estemestaruuksien hopeamitalisteja :) Ensi viikolla jatketaan Ypäjällä kasvattajakilpailun merkeissä, cant wait!!


 

perjantai 23. elokuuta 2013

Akuiluja

Nyt sitten selvisi vihdoin Akun outo käytös. Niin kuin Janine epäili, Akun takareiden vanha revähdys    oli uusiutunut. Liekkö se on revähtänyt tarhassa kaverin riehuessa, tai kisoissa tai treeneissä. Nyt Aku saa olla kevyellä, ilman hyppyjä ja kokoavia liikkeitä.

Nyt sitten pidetään kuntoa yllä ja tehdään paljon rentoa höllkää :) Hieroja saa tsekata Akun vielä ennen normi treenin jatkamista, jotta revähdys on varmasti parantunut.

Sellainen pikapäivitys tällä kertaa :) Huomenna koitan keretä lirjoittaa tämän viikon Kikon treeneistä ja muista hepoista :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Eloveenatytöt Keravalla

En ole nyt saanut mistään käsiini enempää kuvia Keravalta, joten tässä nyt kokonaisvailtaisempi kertomus kisapäivästä :)

Keravalla vietetty päivä oli pitkä. Aamulla letitin ponin kotona siinä kuuden jälkeen ja matkaan lähdettiin hieman myöhässä. Keravalle saavuttiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, mutta silti luulimme jostain syystä että meillä olisi hirveä hoppu.

Itse ruuvasin äkkiä hokit jalkaan ja Jani juoksi kansliaan. Varustin ponin ja itseni, jonka jälkeen kiirehdin verkkaan. Koska kylttejä ei ollut missää, meinasin ensin lähteä ihan väärään suuntaan. Lopulta toista hevosta seuraamalla pääsin oikealle reitille..

Kouluratoja oli yllätyksekseni kolme. Toinen helpon rata toisessa päässä peltoa ja toinen toisessa. Missään ei ollut toimihenkilöitä, eikä kukaan tuntunut tietävän mistään mitään. Jostain kuitenkin kuulin että toisella radalla oli 10 menossa ja toisella 12. Kiirettä ei siis ollut, koska oma numeroni oli 24. Kävelin siis rauhassa pellon toiselle puolelle katsomaan oliko siellä a vai b meneillään. Kaiken lisäksi Janilla oli lista ja en edes tiennyt kumpaan ryhmään oikeasti kuuluin..

Lopulta löytyi sitten Jani ja oikea rata. Koska aikaa oli reilusti, otin hieman ravia ja laukkaa tunnustellen, miltä poni oikein tuntui. Kaikki oli aika hyvin reilassa, joten kävelin pitkän pätkän ja katsoin muiden ratoja. Olin aika positiivisesti yllättynyt tasosta, koska olin kuullut kauhutarinoita kamalista, pää pystyssä kaahottavista heevosista ja holtittomista kouluosuuksien suorittamisista.



Luokassa oli ennen mua vielä tauko, joten pääsin kiertämään radan aitojen ulkopuolelta useaan kertaan, mikä ei koskaan ole Hildan kanssa yhtään huono asia. Se kuitenkin kyttää jonkun verran ja se täytyy aina saada kunnolla rennoksi hankalissa paikoissa jos niiden kohdalla aikoo jotain suorittaa.

Ennen rataa tein vielä muutamat käyntisiirtymiset ja laukan nostot. Poni tuntui hyvältä ja jopa keskiravit olivat kelvollisia. Radalle lähdin hyvin mielin ja ponikin tuntui iloiselta :) Ratahan oli erittäin helppo ja tiesin Hildan pystyvän esittämään kaiken ilman mitään paineita. Rikkeitä radalla ei tullut, mutta käynti ei ollut tarpeeksi rentoa mun eikä tuomarin mielestä. Muuten perus siisti rata ja prossia reilut 63. Hieman vaan ihmetytti se, että ylätaulukossa oli paljon seiskoja, mutta alataulukko oli pelkkää kutosta. Tuomari ei myöskään ollut käyttänyt puolikkaita ollenkaan.. Mutta sellaista se kouluratsastus on, itse ajattelin saavani tradasta lähemmäs 65%, mutta ehkä sitten ensi kerralla ;)

Koulun jälkeen huovan ja omien tavaroiden vaihtoon ja eikun esteverkkaan. Ilmoittauduin heti valmiiksi, koska tiesin tarvitsevani vain lyhyen verkan.

Rataesteille lähdettiin letkeällä asenteella. Mutta kuinkas kävikään. Poni tuijotti kaikkea ja ekan esteen lähestyminenkin meinasi mennä ihan pieleen kun poni ei suostunut menemään kulmaan.. Päästiin kuitenkin lopulta ihan hyvin yli, mutta laukka jäi hieman jännittyneeksi. Kakkonen ja kolmonen sujuivat hyvin, mutta nelosena ollut sarja hirvitti ponia, samoin kulma ennen sarjaa. Vitoselle ihan hyvä hyppy jännittyneisyydestä huolimatta, samoin kutoselle ja seiskalle. Rata ei missään nimessä ollut hyvä, muttei huonokaan. Laukka jäi liian lyhyeksi ja jännittyneeksi, mikä on Hildalle kovin epänormaalia.

Tämän jälkeen poni pääsi jabaan ja ruokailemaan. Annoimme heinät ja kaurat, jonka jälkeen lähdimme myös itse syömään. Itse kävin myös nukkumassa päikkärit autossa ennen maastoa :D

Maastoa varten varustauduttiin Hevosmeren sponssaamilla tavaroilla. Turkoosi oli päivän väri ja saatiinkin Hildan kanssa paljon eloveenatyttö-kommentteja :D

Verkkailtiin hetki pellolla ja otettiin muutama hyppy laavulle ja tukeille. Ekat hypyt Hilda ryysi ihan pokkana vaan esteelle, mutta huomasi aika nopeasti ettei kannata kun joutuu niin lähelle :D Lopulta poni taas odotti hyvin ja siirryin odottamaan omaa vuoroa..

Pääsin lähtemään radalle hyvässä temmossa ja kolme ekaa estettä sujuivat hyvin. Nelonen oli ison mäen päällä ja itse olin lähdössä mäelle aidan väärtä puolta. Huomasin virheen onneksi heti ja sain ponin nopsasti ympäri :) Kaikki sujui hyvin jälleen valkoisen aidan yli, josta jatkettiin tukille ja haudalle. Sieltä mentiin taas tukille jonka jälkeen sarjalle. Sarjalle laukattiin pientä polkua pitkin ja se tuli aika yllättäen mutkan takaa ja sen takana seisoi paljon yleisöä. En oikein tiedä pelkäsikö Hilda enemmän yleisöä vai tuliko tukkisarja vain niin yllättäen ettei se uskaltanut lähteä hyppyyn. Sinne tuli siis ohimeno, mutta seuraavalla päästiin hyvin yli :)

Seuraavaksi oli edessä vesi. Tämä oli oikeastaan ainut kohta mitä jännitin radassa mutta Hilda yllätti ja lompsi sinne ihan reipaasti :) Tosin mentiin koko ravissa.. Hieman huoletti kun en saanut ponia laukkaan ja vedestä noustessa edessä oli ylämöen päällä punainen tukki jota ei oltu aiemmin hypätty. Poni kuitenkin sai laukan ylämäessä päälle ja hyvin mentiin yli! Sen jälkeen täysii vaan ja baana auki. Tiesin meneväni yliajalle joten päätin baanattaa aivan täysiä vikalle ja maaliin asti. Lopulta yliaikaa ei edes kertynyt niin paljon, vain vaibaiset 4 sekuntia :) Täytyy kyllä ehdottomasti saada tuo kello ensi kerrallakin messiin! Se on aivan must. Tietää tasan tarkkaan missä vauhdissa on ja paljon vielä on jäljellä.

Poni sai paljon taputuksia ja ennen kaikkea paljon kokemusta :) Nyt on kiva mieli lähteä Niinisaloon kohti piensuokkien kenttä SM-kilpailuja! 


tiistai 20. elokuuta 2013

Akuilua

Aku viedään ensi viikolla lääkäriin ja nyt ratsastan sitä siihen asti ihan normaalisti. Sunnuntaina tein sen kanssa paljon siirtymisiä käynnistä laukkaan ja takaisin käyntiin. Nyt jatkoin samalla idealla eilen maanantaina kangilla. Alkuun tein ympyrällä muutaman notkistavan sulkumaisen liikkeen, jonka jälkeen tein diagonaaleilla muutamat kunnon sulut ensin käynnissä ja sitten ravissa. Viimeksi kun kokeilin sulkuja Akustin kanssa, saimme vaan sodan aikaan, nyt heppa taas toimi kuin vanha tekijä :) Ehkä Akun kouluratsastaja on ottanut ne kunnon työn alle, täytyypä ihan kysellä!


Tämän jälkeen jatkoin kevyessä ravissa humputellen ympäri kenttää löysällä kangella. Aloitan aina kankien kanssa niin, että mulla on oikeastaan vain nivelohja kädessä. Näin saan hevoset kunnolla ensin nivelelle, ja hevosten hieman verryttyä kerään molemmat ohjat tuelle. Alkuravien jälkeen lähdin tekemään siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin jälleen ajatuksella, että Akun täytyy koko ajan liikkua itse, ilman mua apua. Heti kun ravi meni huonoksi, siirryin käyntiin ja aktivoin sen käynnissä. Kun tämä toimi, siirryin sunnuntain laukka-käynti harjoitukseen. Nyt laukka pyöri jo huomattavasti pidempiä matkoja hyvin, mutta todella helposti Aku tahtoisi tipahtaa niskan kanssa alas ja muuttua hitaaksi takasistaan. Mun täytyy siis itse olla tosi skarppina koko ajan Akun työskentelyn suhteen ja en itse saa yhtään jäädä auttamaan sitä. Sen täytyy pystyä työskentelemään pienemmilläa avuilla ja paremmin myös itsenäisesti.


Loppuun tehtiin vielä sulkuja uudestaan ja nyt saimme hieman keskustella energiasta ja niskan ylhäällä pysymisestä. Aku meinasi ettei haluaisi enää ollenkaan lähteä sulkuun, vaan puski lapaa röyhkeästi ulos ja jumitti vain. Muutaman kerran siirsin sen käyntiin, tein pienen voltin sulun suuntaan ja aktivoin sen kunnolla. Sen jälkeen jatkoin sulun loppuun käynnissä ja siirryin suoristuksessa raviin ja aktivoin kunnolla. Toistin tämän pariin otteeseen, jonka jälkeen valtataisto oli ohi ja sulut sujuivat taas, tällä kertaa aktiivisesti.


Loppuun vielä paljon hölkkää eteen alas ja hyvät kävelyt. Ukkeli oli oikein tyytyväinen itseensä ja itseasiassa kuskikin oli aika iloinen. Aku liikkuu ravissa jo suurimmaksi osaksi hienolla kaulalla ja moottorilla. Ja vaikka laukassa töitä riittää niin sekin on jo helpompaa. Liikkeissä eteenpäin pyrkimys on paljon parempi kuin aiemmin, mikä on merkki siitä, että Akun kunto on kasvanut ja se jaksaa kantaa itseään paremmin liikkeiden läpi. Tällöin sen ei tarvitse pistää vastaan koska kropalla on väsy, vaan se voi suorittaa ratsastajan pyytäessä jotain.


Seuraavan kerran otan Akun treeniin lauantaina. Sitä ennen pitäisi listata sen lääkärireissua vartem olennaisia asioita paperille..

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kuulumisia

Heippa hei!

Tämä viikko oli aika repaleinen hevosten osalta koska alkuviikko meni Ruotsissa työmatkalla. Maanantaina kuitenkin ennen kentälle lähtöä kävin ratsastamassa Kvebekan. Ratsastin sen ihan kunnolla ja tein todella rankan treenin, koska hevoselle oli varattu aika klinikalta. Koska tamma ei ole nyt ollut hyppytreenissä, ei se ole siis joutunut normaaliin rasitukseen. Tämän takia olemme Kvebekan omistajan kanssa tehneet nyt todella rankkaa sileäntreeniä, jotta se olisi edes lähes normaalissa rasituksessa ennen lääkäriin menoa. Jos olisimme antaneet sen epämääräisen liikkumisen takia vaan lomailla, ei lääkärissä olisi välttämättä tullut kaikki viat esille niin selkeästi.

Hilda Tampereella 0/0 ja kuudes sija. Kuski voisi katsoa taas eteen..

 Tein Kvebekan kanssa alkuun laukkaa kevyessä istunnassa, niin että se vertyi kunnolla. Kun olin tehnyt molemmat suunnat rennosti, kokosin hevosen aina lyhyille sivuille ja ratsastin eteen taas pitkille. Näin pääsin jumppaamaan sitä ja ratsastamaan sen kunnolla eteen. Kvebeka on siis ollut viime aikoina liian hidas jalalle, eikä se ole pyrkinyt normaalisti eteen. Se on kuitenkin luonteeltaan energinen ja jopa hieman villi välillä, joten tämä ei ole sille ollenkaaan normaalia käytöstä. Lisäksi se on liikkunut epämääräisesti jo hetken aikaa. Laukkatyön jälkeen tein ravissa väistöjä ja avoja, joiden jälkeen kävelin pitkään. Välikäyntien jälkeen tein ympyrällä vuorotellen myötä-ja vastalaukan nostoja. Näin sain hevosen jälleen hyvin kuulolle ja aktiiviseksi takaa. Ympyrällä Kvebekalle on selkeästi vaikeampaa nostaa vasen vastalaukka, se haluaisi pyrkiä nostossa oikeaa jalkaa vasten ja jäädä tyhjäksi vasemmalta. Tein alkuun nostot aika suoralla kaulalla, jolloin se joutui pysymään koko ajan tuella molemmista ohjista. Loppuun tein vielä hyvät loppuravit ja pitkät käynnit.

Retu Tampereella. 0/0 ja toinen sija :)

Nyt heppa on siis piikitetty ja kuntoutuksen jälkeen se toivottavasti on taas enemmän oma itsensä :)

Akustilla kävi nyt viikolla siis lääkäri kotona ottamassa verikokeet. Tuloksissa ei ollut mitään sen ihmeempää, mutta valko- ja punasoluarvot sekä hemoglobiini olivat arvoiltaan hieman alhaisia. Nekin olivat kuitenkin periaatteessa normaaleja, joten niistäkään ei kuulemma tarvitse huolestua. Koska ne kuitenkin ovat alhaiset, saa herra olla hieman kevyemmällä tämän viikon ja alotamme ukkelille myös varalta rautakuurin.

Koska itse nään Akua vain silloin tällöin muuten kuin kentällä, en pysty reagoimaan sen muuhun käyttäytymiseen niin nopeasti kuin ehkä pitäisi. Janine yleensä varustaa ja purkaa hevosen mulle, jolloin itse vaan ratsastan ja osaan kertoa siinä ilmenevät ongelmat. Tottakai olen sen kanssa tekemisissä muutenkin ja aamuisin ratsastaessani laitan sen itse ja tiedän miten se normaalisti käyttäytyy, mutta kuitenkaan en nää sitä samalla tavalla, kuin normaalit hevosen omistajat.

Päädyimme Janinen kanssa nyt siihen, että hieroja saa tulla tarkastamaan Akun. Hallikaudella Aku nimittäin meinasi mennä nurin eräissä kisoissa pohjan rullatessa alta, jolloin sen takarieteen tuli iso repeämä lihakseen. Pitkän kuntoutuksen jälkeen ukkeli oli ihan kunnossa ja sen koommin se ei ole vaivannut. Nyt kuitenkin haluamme sulkea ensin pois mahdollisuuden, että se olisi jälleen kipeytynyt tai reväyttänyt tuon lihaksen uudelleen. Aku oli nimittäin muutamana päivänä riehunut viime viikolla oikein huolella tarhassa. 

Retu Tampereella

Jos hieroja ei löydä mitään, viedään Aku klinikalle. Siltä tutkitaan siinä vaiheessa ainakin takajalat, todennäköisesti kuitenkin myös etuset.

Haluan itse olla varma siitä, ettei kaverilla ole mikään paikka kipeänä, ennen kuin vien sen taas radalle, koska ihan turhaan hakkaan päätä seinään ja aiheutan hevoselle huonoja kokemuksia. Jos vikaa ei hevosesta löydy, (ja vaikka löytyisikin) täytyy mun päästä nyt säännöllisemmin sen kanssa valmennuksiin, jotta myös mun tekeminen saadaan paremmaksi. Akulle täytyy vaan edelleen rakentaa kaikesta huolimatta ja kaiken lisäksi lisää voimaa ja kestävyyttä. 

Tein Akun kanssa tällä viikolla vain pitkiä rentoja pätkiä eteen alas kentällä. Taivuttelin sitä paljon ympyröillä ja jätin hirvimoodin kokonaan pois. Ollaan vaan menty isoilla kaarevilla urilla tasaisessa tahdissa molempiin suuntiin. Tänään tosin tein myös laukka-käynti siirtymisiä, joissa ideana oli se, että siirtäisin Akun käyntiin heti kun se ei enää itse kantaisi itseään ja laukkaisi hyvin ilman mun apua. Eli kun siirtsin Akun laukkaan, jätin sen yksin ja halusin sen vain itse jatkavan hyvää laukkaa. Heti kun laatu kärsi, siirsin sen käyntiin. Tämä on loistava harjoitus esim nuorille hevosille, jotka eivät malta laukassa. Silloin ne oppivat siihen, että lisääntyneestä vauhdista joutuu siirtymään aina käyntiin, ja kun siirtymisiä tulee usein, oppivat ne odottamaan paremmin. Akun kanssa treeni toimii hieman toisin päin, eli kun se jää löysäksi, joutuu se tekemään aktiivisen siirymisen ja nostamaan taas uuden aktiivisemman laukan. Treenissä Aku toimi yllättävän hyvin ja jatkoi jälleen rennolla ravilla.

Hildan kanssa ollaan treenattu paljon väistöjä ja vastalaukkoja. Oikea laukka on mennyt hurjasti eteen päin ja olen saanut sen kanssa hienoja fiiliksiä :) Huomenna päästään taas Kikon tunnille, ja kirjoittelen sitten lisää meidän jutuista!

Ponien kanssa menee hyvin :) Sekä Ed että Helmi ovat menossa ostotarkastuksiin lähiviikkoina, joten nyt vaan peukut pystyyn että ostotarkastuksissa ei ilmene mitään. Molemmat ponit ovat olleet hyvin terveinä, joten mitään kummempaa ei pitäisi ilmaantua! Nyt niiden kanssa tehdään ihan normaalisti töitä siihen asti kunnes tiedetään saavatko ponit uudet omistajat :) 

Helmin kanssa olen työstänyt paljon nostoja ja vasemmalle ne alkavat olemaan jo todella hyviä. Oikealle poni vetää niskansa vielä ajoittain vahvasti ylös, mutta välillä nostot ovat aivan priimoja! Edin kanssa treenaaminen on taas vaan ollut niin helppoa ja kivaa. Tehdään sen kanssa aina paljon vaihtoja ja avoja kun se niistä niin paljon tykkää :) 

Lisäksi olen ratsastanut myös Suvilla muutaman kerran koska sille on suunniteltu muutamia koulukisoja. Olen siis hieman viritellyt sitä kisakuosiin ja meillä on ollut todella hyviä treenejä. Suvi on ollut ihan tärkeänä tekemässä ja ollaankin saatu hienoja pätkiä aikaiseksi. Tällä viikolla menin kerran nivelillä ja kerran kangilla. Molemmilla kerroilla työstin paljon laukkaa ja siirtymisiä laukasta käyntiin. Muisteltiin myös keskiraveja ja sulkuja. Laukassa haluan saada Suvin suluissa vielä hieman paremmin läpi ulkoa, jotta sulku jatkuisi hieman jyrkempänä ja tasaisempana kohti uraa. Vastalaukoissa Suvi on ollut erittäin hyvä, samoin ravissa. Ensi viikolla ratsastan sillä myös vielä muutaman kerran, sen jälkeen se jatkaa taas normaalimmin muiden ratsastajien kanssa. 

Olisikohan siinä nyt tärkeimmät kuulumiset :) Ensi viikolla tiedossa olisi kisailua Retun ja Hildan kanssa. Hildalla olisi edessä Suomen pienhevosten sm-kisat ja Retu lähtee hyppään sinne myös muutaman avoimen luokan :) Akun kanssa mennään rennosti ja seuraillaan tilannetta ja Suvin kanssa tehdään kunnon treeniä. Ponit saavat pitää kuntoa yllä ja koitan päästä niiden kanssa myös maastoon joku päivä :) Hilda ja Retu saavat olla kunnon treenissä, etenkin Hilda.


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Onnistumisia ja kaaosta Hyvinkäällä

Tänään kisailut jatkuivat jälleen. Tällä kertaa vuorossa oli Hyvinkää ja ratsuina olivat Aku ja Retu. Retun kanssa hypättiin vain metri ja Akun kanssa metri ja kymppi. Tosin kympin hyppääminen jäi jälleen kerran vain yritykseksi.

pelottava kaariholvi

Ensin vuorossa oli Retu. Hyvinkäällä oli upeat puitteet ja sain rauhassa verkkailla isolla nurmialueella oikean verkkakentän vieressä. Tein aika kompaktin alkuverkan ennen radan kävelyä, koska starttasin jo numerolla 6. Ravailin isoa ravia ja otin pätkät isoa laukkaa kevyessä istunnassa molempiin suuntiin. Tämän jälkeen kävelin radan, joka oli kaikin puolin aika simppeli, arvostelulla 367,1.

pieni kolahdus vasemmalla etusella

Rataan tutustumisen jälkeen kapusin takaisin selkään ja kävelin hetken, koska aikaa luokan alkuun oli vielä reippaasti. Luokan alkaessa otin muutaman kierroksen ravia ja laukkaa, jonka jälkeen aloitin hypyillä ristikolle. Siirryin seuraavaksi pystylle, jonka tulin ensin pienenä ja sen jälkeen noin ysikymppisenä. Sitten oli vuorossa kävelyä ja radan tsekkaus. Muutaman kierroksen jälkeen otin pienen okserin ja koska kaikki sujui, siirryin isommalle tasaokserille. Tämän jälkeen totesin, että kaikki on oikein hyvin reilassa ja kävelin jälleen hetken. Kun mun oli aika siirtyä radalle, otin vielä yhden ison pystyn.


Rata alkoi pysty-okseri linjalla, ja väliin oli tarkoitus tulla seitsemän laukkaa. Tiesin sen olevan meille pitkä joten tulin hyvässä laukassa sisään ja jatkoin saman tien eteen oikein reilusti. Puolivälissä kuitenkin huomasin, etten tule pääsemään väliä seitsemällä, joten jäin hieman pystyyn ja ajattelin tehdä okserille napakan hypyn hieman läheltä ja ottaa sen kahdeksannen askeleen. Hyvä idea, mutta Retun laukka jäi liian hektiseksi ja tuloksena oli etusten mukaan nappaama etupuomi. Höh.

Tästä jatkettiin loppurata oikein kivassa temmossa ja rytmissä. Harmitti tuo ekan välin virhe, olisi pitänyt vaan jatkaa tasaisesti eteen niin olisi tullut rennot kahdeksan laukkaa, mutta sille nyt ei voi mitään :)


Akun kanssa tein myös tuttuun tapaan lyhyen verkan. Aloitin isolla nurmielueella Retun tavoin ja sain jopa muutamat puhtaat vaihdot aikaan :) Koska rata oli aika pitkä, kävelin ja katselin ratoja jonkun aikaa ennen kuin siirryin verkkaan hyppäämään. Aloitin ristillä ja sain todella hyvän laukan kohti estettä. Tämän jälkeen otin hieman isomman pystyn kaksi kertaa ja siirryin okserille. Okserin hyppäsin aika pienenä nousuokserina alkuun muutaman kerran ja lopuksi tasaokserina hieman isompana.

Radalle lähdin todella hyvällä mielellä, koska verkka oli sujunut niin hyvin. Sainkin hyvän temmon alusta asti ja pääsin etenemään hyvin ekan linjan kohti tuntumaa jalan kanssa. Kolmoselle tuli hyvä hyppy, mutta sarjalle Aku jäi hieman seisomaan vastaan. Yleensä sarjat jäävät meille ahtaaksi, mutta viime aikoina välit ovat jopa tuntuneet pitkiltä.


Vitonen oli Akun mielestä hirveän pelottava. Ruskeiden puomien alla oli kaariholvit ja tuolta pystyltä tulikin kolahdus, mutta ei onneksi puomia. Kutonen oli portti, jonne saatiin hyvä hyppy, samoin seiskalle, joka oli linjalla 8 askeleen päässä. Kasilta jatkettiin 90 asteen kulma ysille, jonka jälkeen alkoikin uusinta. Käänsin aika pienet tiet ja estenin hyvin, kaariholville tultiin hieman lähelle ja siellä kolahteli jälleen. Puomit pysyivät yllätykseksi kuitenkin taas ylhäällä ja matka jatkui nollana maaliin asti :)


Tuloksena olikin neljäs sija ja punainen rusetti kotiin viemisiksi. Vaikka Aku tuntui hieman väsyneeltä, päätin kympin radan kävelyn jälkeen startata luokassa.


Kympin rata oli tosi pieni ja mua ei ollenkaan huolettanut lähteä radalle. Verkassa kaikki oli jälleen hyvin ja Aku tuntui ihan kohtuu pirteältäkin. Rata alkoi hyvällä laukalla ja pääsin hienosti nappipaikkaan ykköselle. Sieltä saimme kuitenkin etujalkojen kanssa puomin mukaan ja olin ihan ymmälläni. Päivän hienoin hyppy ja heti puomi. Tästä matka jatkui edelleen hyvässä laukassa kakkoselle, jota kohti Aku jarrutti todella paljon. Yli mentiin kuitenkin, tosin puomit suussa. Kolmonen päästiin vihdoin puhtaasti, mutta neloselle matka tyssäsi ponnistukseen. Pelottava sini-valkoraidallinen laine oli Akusta hurja jo, kun näytin sitä sille ennen rataa. Saatiin koko este nurin ja seuraavalla yrittämällä päästiin jo yli, itseasiassa jopa aika hyvin. Vitonen oli kiltti pysty ja sen jälkeen harkitsin keskeyttämistä.


Jäljellä oli kuitenkin enää vain kolme estettä ja tottakai ajattelin kunnon hurjapää astenteella vaihteeksi että kyllähän tää nyt hoituu, hemmetti vie. No eipä hoitunut.


Seuraavana vuorossa oli nimittäin sarja ja sinne Aku jarrutti jo ihan hurjasti. Mentiin kuitenkin yli a-osasta ja b:lle mun olisi pitänyt käyttää raippa välissä ja oikeasti vähän komentaa sitä suorittamaan se kahdella. No, empä reagoinut ja tuloksena tökkö sinne beelle.


Koitin vielä hypätä kakkosta, mutta Aku tyssäsi sinnekkin. Huono mielihän siitä jäi, joten takaisin verkkaan. Pieni este eteen ja kunnon laukka päälle. Ongelmittahan me mentiin yli ja olisin halunnut tulla vielä yhden isomman, mutta sääntöjen mukaan verkassa saa hylyn jälkeen hypätä vain yhden hypyn. Noh, tulipahan opittua taas jotain uutta.


Pohdittiin Akun omistajan kanssa jatkoa. Ysikymppiä ei oikein ole järkeä lähteä hyppäämään, koska sen se suorittaa vaikka silmät kiinni. Metrissäkin kaikki tuntuu helpolta, mutta mikä siinä kymmenen senttiä isommassa luokassa oikein on?! Maaliin ollaan päästy Akun kanssa kympissä vain Laaksolla, ja muuten ollaan aina otettu hylky. Okei, eihän niitä kymppejä nyt montaa ole yritettykkään, mutta silti.

En oikein tiedä mitä lähtisin muuttamaan verkassa, koska siellä kaikki on yleensä sujunut hyvin. Kotona Aku liikkuu superisti eteen ja sen kanssa voi hypätä isoakin rataa ja siellä se antaa myös mun virheitä anteeksi. Kisoissa taas se ei viitsi ollenkaan tsempata siinä kympissä ja kaikki tuntuu niin vaikealta.

Yhden yhdistävän tekijän tosin keksin mietittyäni kaikkia hylkyjä. Melkein kaikissa kisoissa kielto on tullut sarjan b-osalle. En tiedä voisiko tämä olla merkki siitä, ettei Akulla ole kaikki ihan kohdallaan jaloissa, jolloin sen on ikävä ponnistaa b-osalle. Treeneissäkin sarjat ovat olleet sille hankalia, tosin sitä ne ovat olleet aina. Päätettiin nyt kuitenkin varata Akulle lääkäri ja katsoa, josko sieltä löytyisi jotain. Tähän päätökseen vaikutti myös Akun kouluratsastajan fiilis siitä, että Aku on ollut kovin väsynyt ja hankala. Myös Janinen mielestä Aku on ollut käsiteltäessä hieman vaisu ja väsyneen oloinen. Katsotaan miten kisakausi tästä siis etenee..




lauantai 10. elokuuta 2013

Kerava

Jee!! Nyt on kenttäneitsyys menetetty :) Kisoissa oli hurjan hauskaa vaikka maasto ei mennytkään puhtaasti. Koulukokeen ja rataesteiden jälkeen oltiin sijalla 9, mutta maastossa Hilda meni ohi sarjasta ja itse meinasin hieman eksyä nelosen jälkeen. Sain onneksi itseni reitille ja aikaa kului hukkaan vain muutama hassu sekuntti, mutta juuri sen verran että kiellon kanssa mentiin yliajalle.



Kuitenkin poni oli tosi rohkea ja meni veteenkin reippaasti :) Lopputuloksissa taidettiin olla sijalla 17, eli tasan tarkkaan puolivälissä. Tarkempaa selostusta kisoista myöhemmin, nyt täytyy mennä lataamaan akkuja ennen huomisia Hyvinkään kisoja :)