SIINA
Löydettiin Siinalle uusi kuolain - ainakin toivottavasti. Laitan siitä kuvaa ja muuta infoa ensi viikolla, mutta ainakin eilisen kokeilun jäljiltä jäi aivan mieletön fiilis. Kuolaimelle ei omiastajalla ollut antaa nimeä, mutta Saksan hevosmessuilta se oli peräisin. Jonkin sortin rolleri siinä oli.. Mutta parasta oli se, kun Siina yritti puraisrta kiinni kuolaimeen ja jäädä vahvaksi, niin hups vaan, eipäs onnistunutkaan :D Muutaman kerran se yritti purra kiinni, nosti pään ylös ja naksahti takaisin alas ja täysin kevyenä. Pari kertaa se kokeili, ja sen jälkeen ei ollutkaan enää ongelmia pidätteiden kanssa.
Kuolain oli tosi ohut ja siksi mietin itse, että menisin sillä hetken ja vaihtaisin sen sitten takaisin johonkin kolmipalaan tai niveleen. Tarkoitushan kuitenkin on, että saisimme Siinan reagoimaan pidätteeseen niin ettei se jäisi vahvaksi ja etupainoiseksi, mahdollisimman pehmeällä kuolaimella. Joskus se kuitenkin saattaa olla turhankin haastavaa, joten täytyy ottaa järeämmät metallit käyttöön. Kun niillä asiat onnistuvat helpommin, voi palata takaisin vanhaan versioon ja yleensä heppa toimii silloinkin jo hyvin koska ei ole vahvemman kuolaimen kanssa pystynyt toimimaan vanhojen tapojensa mukaisesti.
Ihan tuli pieni vahingonilo kun Siina joutui hyväksymään kohtalonsa ja rupesi kantamaan itseään :) Sen säkä nousi varmaan 20 senttiä ylöspäin heti kun otin alkuun ohjat. Aikamoista. Lisää Siinailusta siis ensi viikolla, kuolainfiilistely jatkukoon!
SUVI
Suvin kanssa oli aika pätkinäinen viikko, ratsastin sillä oikeastaan vain itse, kun maastoilijta eivät olleet kuvioissa mukana. Tehtiin maastossa paljon mäkitreeniä ja kotona treenailtiin jäisellä kentällä takaosakäännöksiä ja sulkuja. Aika käyntipainotteinen kenttäviikkohan tämä oli, mutta maastossa sain laukasta työstettyä oikeastaan aika hienon ja ravissa sain jo todella hienoja pätkiä aikaan :)
AKU
Aku on viikko viikolta vaan parempi koko ajan. Se alkaa olemaan niin vastaanottavainen että ihan ihmetyttää.. Normaalisti sen saa rehelliselle pitkälle kaulalle vasta kunnon treenin jälkeen, niin että se oikeasti on tuella. Nyt se antaa ratsastaa heti alkukierroksista asti itsensä ohjan ja pohkeen väliin - ja ihan pitkällä kaulalla. Hieno ukkeli.
Kaiken lisäksi eilen huomasin että sille on muotoutunut ihan hurjasti lihaksia. Se alkaa oikeasti näyttämään nyt jo näin alkukaudesta tosi sporttiselta, vaikka tämä kevät on treenaamisen suhteen aika haastavaa kentän kunnon vuoksi.
Aku oli siis ihan mieletön tällä viikolla. Kaikki sopi sille, se asettui ja taipui myös vasemmalle todella hyvin ja teki hienoja siirtymisiä ja väistöjä. En voisi olla tyytyväisempi.
ED
Edin kanssa viikko on ollut mahtava. Se on kyllä sellainen kaveri, että kaipaa rauhassa tutustumista. Mitään tuhmaahan se ei tee, vaikka ratsastaja olisi uusi. Sitä vain hieman mietityttää aina alkuun, että kuka siellä satulassa oikein keikkuu. Mutta nyt viime päivät se on ollut melkein laiskahko sileällä alkuun, kun se on rentoutunut niin paljon. Mutta toisaalta, se on alkuun nyt tosi paljon ratsastettavampi, kun malttaa niin hyvin. Sen kanssa on ihana tehdä töitä, kun se on niin hevosmainen ja moottori käy koko ajan.
Treenattiin viikon aikana väistöjä, avoja, vaihtoja ja piruetin alkeita. Poni nimittäin pyörii pennin päällä ja sen on todella helppo koota itseään. Haasteeena sen kanssa on kuitenkin ollut kootun laukan liian nopea tahti, mitä olenkin nyt työstänyt ihan urakalla. Mutta on se hieno, ihan harmittaa kun siitä täytyy luopua jossain vaiheessa!
CARA
Cara on kehittynyt huimasti tällä viikolla. Laitoin sille alkuviikosta muutamana päivänä kumpparit ja alkuun ne tuntuivat sen mielestä aika vastenmielisiltä, se heilutteli päätä ja korvat liiikkuivat kun auton pyyhkijät, mutta hetken ihmettelyn jälkeen se hyväksyi vermeet.
Tein kumppareilla myös yhtenä päivänä puomitreeniä ja sain laukasta työstettyä aivan älyttömän hienon. Se odotti kohti puomeja oikein nätisti ja kaarteessa pääsin tekemään laukkaa jo ylämäkifiiliksellä. Poni oli rento ja kuunteli muutenkin hienosti koko ratsastuksen ajan. Loppuviikosta meninkin sitten ilman kumppareita ja poni toimi tosi hyvin. Nyt vasen jalkakin alkaa olemaan sille jo apu, eikä pelkkä kuuro vitsi.
Viikko on ollut niin täynnä koulu- ja työjuttuja, etten kerennyt menemään Hildalla ollenkaan, mikä harmittaa kovasti. Sunnuntaina olisi ollut aikaa, mutta ponilta puuttui kenkä. Kaiken lisäksi kenttä oli niin huonossa kunnossa, ettei siinä kovin paljon olisi pystynyt edes tekemään.
Sitten pieni hevosmuutos, eli Risse löysi uuden kodin. Se oli ratsastuskouluun ehkä hieman turhan vaativa, laidunkausi tosin olisi saattanut tehdä sille ihmeitä :) Mutta kivaa matkaa Risselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti