Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, koska Akun luokka alkoi jo klo 8 ja mulla oli lähtönumero 22. Kävellessäni rataa meinasin pyörtyä. Rata oli aivan hemmetin iso. Tajusin, etten edes koskaan kotona ollut hypännyt niin isoa ja teknistä rataa. Pieni paniikki iski, kun varmistin toimihenkilöiltä radan varmasti olevan 110-luokan rata.
Noh, eipä siinä. Pienen paniikin saattelemana verkkaan ja heppa liikkeelle. Aku tuntui tosi hyvältä ja liikkui hienosti eteen. Kuitenkin heti yksi alkupään ratsastaja tippui ratansa jälkeen ja jouduimme odottamaan ambulanssia. Hieman olin huolissani siitä, että Akustin vire katoaisi, mutta aloittaessani jälleen uudestaan, huomasin hepan olevan jälleen intoa täynnä.
Otin aika vähän hyppyjä. Halusin että hypyt onnistuisivat ja suunnitelmissa oli hypätä vain aika pientä ja helppoa. Aloitin ristikolla, jonka tulin kaksi kertaa - kerran molemmista suunnista. Sen jälkeen siirryin pystylle, joka hypättiin vasemmalta. Otin yhden 80cm pystyn ja yhden 100cm pystyn. Tämän jälkeen kävelin hetken ja otin 90cm okserin ja heti perään reilun 100cm okserin. Hypyt olivat hyviä ja sain kaarteisiin takaosan alle ja laukan hyvin eteneväksi :)
 |
| verkkaa 110-luokkaa varten |
Kaikin puolin mulla oli hurjan hyvä fiilis lähteä radalle, vaikka tottakai mua jännitti se radan koko. Koska Aku täytyy aina taluttaa radalle, tuli Janine hakemaan mut ketjun päähän hyvissä ajoin. Samalla sain sitten onnekseni kuulla, että esteet oli laskettu siitä radan kävelystä. Huh. Siinä vaiheessa olin tosi helpottunut, oltiin kuulemma kaikki kävelty 120-rata.. Ei ihme, että tuntui isolta :D
 |
| 110 |
Radalla mulla oli kaksi ratsukkoa aikaa näyttää Akulle kaikki esteet. Sain siis rauhassa kiertää ja näyttää kaiken. Radalle lähtiessäni otin kunnon spurtin kentän ympäri ja tunsin saman tien miten Aku jännittyi. Tiesin heti, ettei radasta tulisi se kaunein ja helpoin. Ykkönen oli kiltti nousuokseri (näkyy ylläolevassa kuvassa) ja sinne saatiin hyvä hyppy, vaikka Aku hieman tuijottikin tuomaripäätyä. Sieltä jatkettiin kakkoselle, joka oli iso pysty pelottavan Stanislav-kaaren kanssa. Yllättäen sain pidettyä hyvän laukan yllä ja itseni kulmauksessa ja katseen ylhäällä ja este ylittyi vaivattomasti. Seuraava väli oli tuottanut mulle päänvaivaa jo radankävelyssä. Väli oli 26m, mietin kauan tekisinkö sen 6 vai 7. Tiesin että kuudella pitäisi oikaista ja laukata paljon, mutta koska edessä oli sarja, en halunnut että tultaisiin lentäen sisään sinne. Päätin lopulta ratkaista vasta radalla ja huonon ratkaisun teinkin. Olisi pitänyt tajuta vaan laukata päin sarjaa, nyt lähdin nysväämään vaan taakse sitä seitsemää laukkaa. Hyppy jäi voimattomaksi ja kaiken lisäksi Aku meni tuttuun tapaansa vinoksi ja oli ottamassa väliin kolmea askelta, mutta pysähtyi lopulta b osalle. Että ketutti. Olishan mun pitänyt sen verran olla varuillani, kun tiedän että ne sarjat on Akulle hankalia..
Uusi laukka vaan ylös ja spurtti alle. Tällä kertaa sarja ylittyi vaivattomasti kun pidin hevosen suorana ja matka jatkui nelosen okserille, josta alkoi radan haasteellinen s-mutka. Okserilta tein seuraavalle okserille 6 laukkaa niin kuin olin suunnitellutkin ja pystylle otin oman askeleen. S-mutka sujui siis yllättäen ihan hyvin ja jatkoin matkaa seuraavalle okserille. Tunsin jo kaarteessa miten Aku alkoi lyödä jarruja pohjaan ja näppäsin sitä raipalla. Edessä oli radan isoin okseri ja tottakai Aku päätti jäädä taas tuijottamaan jotain ja jäätiin jälleen kahden askeleen väliin ja pillin kautta ulos. Tämä tuon otuksen kanssa kyllä aina harmittaa, kun itse näkee askeleen jo hyvissä ajoin, ja sitten se jää tuijottamaan. Pienemmissä luokissa on vaihtoehtona aina ottaa se yksi ylimääräinen, mutta 110-luokassa en enää voi jättää sitä sinne pohjaan.. Harmittaa, kun menetin sen verkan hienon fiiliksen.. Mutta tämä on Akun tapa jännittää, sille vaan ei voi mittään.
 |
| 110 |
Tämän jälkeen Aku pääsi jabaan odottelemaan iltapäivän metriä. Laitettiin kaverille ruoat eteen ja loimi päälle. Tämän jälkeen hyppäsin kaikki muut hevoset ja taas viimeiseksi siirryin Akun kyytiin.
 |
| verkkaa 110-luokkaa varten |
Metrin verkka oli Akun kanssa aika hazardi. Ravasin ensin molempiin suuntiin, minkä jälkeen siirryin Retun kanssa palkintojen jakoon. Palkkareiden jälkeen takaisin Akun selkään ja pienet laukkaspurtit ennen verkkakentälle siirtymistä. Metsäkentän verkka oli niin pieni, että halusin tehdä siellä vaan pakolliset työn, jotta Akun moottori säilyisi. Laukkasin siis derbykentän viereisellä hiekka-alueella ja siirryin vasta sitten verkkaan. Hyppäsin pikkupystyn ja heti perään ison pystyn. Mulla oli 4 ratsukkoa vain aikaa verkata, mikä sopi mulle itseasiassa ihan loistavasti. Tämän jälkeen otin yhden 90cm okserin ja siirryin radalle.
Kympin jälkeen rata tuntui tosi pieneltä ja iisiltä. Tiet olivat selkeitä ja radalla oli vain kaksi suhteutettua. Rata alkoi okserilla, mistä jatkettiin pitkä linja kakkosen pystylle. Sieltä tein pidemmän tien keltaiselle kukkapystylle, josta jatkoin isoa laukkaa sarjalle. Sarjan jälkeen olin ysikympin tavoin jatkamassa diagonaalin okserille, kun puolessavälissä kaarta muistin, että seuraavaksihan oli muuten vuorossa se suhteutettu väli.. Hups. Kerkesin vielä korjata tilanteen ja kääsin Akun vasemmalle kohti pystyä. Hyppy jäi kuitenkin sen verran vinoksi, että ylin puomi kolisi maahan. Tästä jatkettiin linja seitsemällä laukalla ja kaarteen läpi pystylle, jolta vielä radan viimeiselle 22m linjalle. Välihän oli täysin normaali 5 askeleen väli, mutta nysväsin sinne kuusi laukkaa. Aku onneksi oli tarkkana ja piti viimeisen puomin ylhäällä, vaikka paikka olikin inahduksen lähellä.
 |
| S-mutkan ensimmäinen okseri |
 |
| Hups. |
 |
| 110 ja sarjan b-osa |
Mitä sitten jäi käteen ja miten tästä eteen päin?
Akustin kanssa lyhyt verkka on kaiken a ja o, taas se vaan tuli todistettua. Kympissä ambulanssin tulo kesti melkein puoli tuntia, joten vaikka puhtia riitti verkassa niin radalle se katosi jännityksen saattelemana. Kuntoa täytyy edelleen nostaa ja mun täytyy saada se melkein villiksi verkassa.
Metrissä mun täytyy jättää nypläys pois. Tai ylipäätänsä kaikessa tekemisessä mun pitää jättää nypläys pois. Koska en voi tehdä sitä kympissä, en saa tehdä sitä metrissäkään, vaikka Aku pystyykin hyppäämään lähempää pienemmissä luokissa. Laukka täytyy säilyttää aktiivisena, jotta pääsen lähestymiseen ilman nypläystä hyvässä laukassa.
Mun täytyy saada parempi kulmaus ylävartaloon taas radalle. Jään nyt Akun kanssa liian pystyyn ja Peik huutais kun palosireeni, jos näkis mut sen kanssa radalla noin. Eli mun täytyy päästä tunnille ja Kirsin tai Peikin pitää kiinnittää siihen lisää huomiota. Janine saa tarkkailla sitä kotona.
 |
| Metsäkenttä ja väärä este mielessä.. |
Hyvä fiilis taas jäi siitä, että esteet tuntuivat pieniltä metrissä. Kymppi alkaa olemaan jo paljon mukavampi, eikä se korkeus enää sielläkään mielitytä paljoa. Mutta pääasia on, että metri on jo tosi helpon tuntuinen!
Metsäkentällä Aku laukkasi hyvin ja sain korjattua aamun vastoinkäymisen taas kohti ehjempää rataa. Tällaisen laukan kun olisin saanut aamulle, niin kaikki olisi ollut paaaaljon helpompaa. Hyvä laukka takasi meille myös vaihdot ja oikeat laukat heti esteen jälkeen, mistä en kympissä voinut edes unelmoida..
 |
| 100cm |
Kaikki kuvat: Eveliina Heiskanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti