Helmin kanssa oltiin siis keretty treenaamaan vain kaksi kertaa ennen ekoja kisoja taas pitkästä aikaa. Poni on kuitenkin niin tuttu mulle, että uskalsin hyvillä mielin lähteä sen kanssa radalle koska sen kisakunto on aivan kohdillaan.
Helmin kanssa mentiin verkkaluokkana 80cm. Verkassa poni toimi tosi kivasti, paljon paremmin kuin ajattelin. Sain sen hyvin läpi molempiin suuntiin ja pyöreäksi. Se oli oikeastaan se asia, mikä kisoissa ainostaan mietitytti. Helmin kanssa on niin tärkeää päästä esteelle rennosti jotta se tekee hypyt tarkasti selän kautta. Verkassa tämä onnistui hyvän ja rennon sileän työn ansiosta ja lähdin radalle rennolla mielellä. päätin ratsastaa reippaassa laukassa melko pienet tiet, mutta ilman mitään suurempia riskejä.
Ykkönen oli okseri, minne saimme hyvän hypyn. Okserin jälkeen käänsin nopeasti vasemmalle kohti pystyä. Sinnekkin saimme sujuvan hypyn ja pääsin sujumaan suhteutetun välin kuudella askeleella kohti ensimmäistä erikoisestettä, punaista muuria. Helmi ei muurista sen kummemmin välittänyt, sillä kun ei ole tapana kyttäillä. Muurilta jatkoin hyvässä tempossa sarjalle, jonne kuitenkin tein muutaman isomman pidätteen, että varmasti mahtuisimme hyvin. Pysty-okseri sarjat ovat kuitenkin kovin mukavia, joten ongelmitta selvittiin siitäkin. Sitten sujuvassa laukassa hieman pidempi tie pystylle, josta taas sujuen suhteutettu okserille seitsemällä laukalla. Sieltä suora linja seuraavalle erikoisesteelle, laineelle. Väli oli helppo kuusi askelta josta jatkettiin kaartaen vihreälle pystylle ja sieltä toiseen suuntaan vikalle okserille aika pienellä tiellä. Okserin alla oli harmaa muurilaatikko, mutta taaskaan ei ollut aihetta kyttäilyyn. Suht nopea nolla-rata siis tuloksena ja poni sijoittui 5 :)
Loppuun sai vielä jatkaa pitkälle vedelle. Kasikympissä en sitä vielä tiennyt, mutta ennen ysikymppiä sovin omistajan kanssa, että kokeilisin sitä. Uskalsin lähteä yrittämään pitkää vettä, koska tiesin, että saisin mennä sen myös uudestaa, jos Helmi siihen pysähtyisi. Ratsastin vedelle jalat himan edessä ja normaalia pystymmässä asennossa. Pidin tuen selkeästi loppuun asti ja vahvan jalan koko lähestymisen ajan, mutta kuitenkin niin etten puskenut.
Hieman oli sekavat tunteet vettä lähetyttäessä, mutta hyvin se sitten meni. Poni ei epäröinyt hetkeäkään ja oikeastaan vasta ilmassa se tajusi että alla oikeasti oli jotain. Toinen takajalka otti pienen askeleen veden kautta, mutta muuten päästiin hyvin yli! Kuskilla tosin oli hieman vaikeuksia pysyä kyydissä alastulossa kun poni meinasi pysähtyä saman tien kun laskeutui maahan.. Sen verran se kuitenkin yllättyi niin suuresta vedestä. Onhan se kuitenkin niin pieni poni suuressa maailmassa ;) Olisi ollut hyvä päästä hyppäämään vesi vielä toisenkin kerran, koska nyt se joutui hieman huijatuksi noiden valkoisten esteiden ja puomin takia.. Noh, ensi kerralla sitten :)
Helmin jälkeen hyppäsin siis Siinan selkään ja sain jo ekan kierroksen aikana verkassa todeta, että nyt ei ole kuolaimessa enää mitään tehoa. Hanni on mennyt Siinalla nyt ahkerastin koulua normaalilla nivelellä ja tuon nopean kuolaimen käyttö on ollut todella vähäistä. Koska Siina on Hannin koulutyöskentelyn ansiosta tukeutunut ja kuunnellut nyt hyvin normaalia niveltä, oli tuo ohut kuolain nyt aivan liian kova. Siina oikeastaan vain juoksi sitä karkuun, enkä saanut siihen mitään kontrollia.
Laukka tosin on nyt parantunut hurjasti, mutta siitäkään ei nyt kasikympissä ollut apua, kun se vaan kiskoi päätä ja ohjaa. Kaikki hypyt osuivat verkassa jo ihan hyvin ja Siina jopa alkoi lopulta odottamaankin kohti estettä. Suurin osa hypyistä oli kuitenkin selättömiä kun en saanut suuhun mitään tuntumaa ennen estettä.
Olipa siis hirmu kiva lähteä radalle. Aloitin hyvässä rytmissä ja ykkönen sujuikin hyvin. Kakkoselta saatiin jo ensimmäinen puomi, vaikka paikka olikin hyvä. Seuraavaksi jatkettiin sille punaiselle muuriokserille mikä sujui ongelmitta. Siina se ei kyllä koskaan tuijota mitään :) Kopkop. Nelonen oli sarja ja sekin selvittiin ilman ongelmia ja b-osalle tuli aika hyvä hyppykin.
Sitten alkoikin rytinä. Kutosen Siina keilasi ihan ilman mitään syytä, täysin loppautellen koivillaan vaan puomin mukaan. Sama juttu kävi seiskalle. Whaat!? Mitä siis oikein tapahtui, I really dont know. Pistin radan jälkeen puomit kuolaimen piikkiin ja siihen, etten saanut oikeastaan minkäänlaista tuntumaa Siinan suuhun. Päätin vaihtaa kuolaimen normi niveleen ja kokeilla sen kanssa.
Heti 90 verkassa heppa tuntui niin paljon kivemmalta kuin kasikympissä, Se kuunteli ja otti pidätteet läpi, toisin kuin edellisessä verkassa. Veryttelin vain muutaman kierroksen ravia ja laukkaa sekä kaksi pienempää pystyä ja yhden okserin. Ennen rataa otin vielä yhden isomman pystyn.
Radalla heppa tuntui paaaaljon paremmalta ja olin tosi tyytyväinen laukkaan. Mutta silti. Tuloksena siis 4, siis NELJÄ puomia. En ollut uskoa korviani radalla kun kuulin puomi toisensa jälkeen vaan tipahtelevan maahan. Siis kaveri, joka on koko kauden mennyt kisoja nollilla tai yhdellä puomilla keilasi ihan kunnolla. Itse kuitenkin osuin kaikille muille paitsi yhdelle pystylle. Ja sekin pysyi ylhäällä.
Jäin miettimään syitä noille puomeille. Yksi voi olla se mun ylävartalo. Dyykkaan tällä hetkellä aivan liikaa eteen ja silloin etujalkojen tekniikka tietenkin kärsii. Samalla kun dyykkaan, pitäisi muistaa katsoa edes ylös.. Ja kun kuvia katsoo, niin ihan liian monessa kuvassa nassu on kohti maata.. Toinen syy voi olla itse Laakso. Sehän on nimittäin paikkana hevosille aika haastava, ja nyt kun alan miettimään niin Siina on aina pärjännyt hyvin pienellä kentällä. Kolmas syy linkittyy edelliseen, eli kenttään. Mun laukka saattoi olla liian suuri, jolloin hevosesta tulee totta kai huolimaton. Kuitenkin pääsin kaikki välit normiaskeleilla, joten siksi vähän epäilen.. Yksi syy on myös väsymys. Siina oli ollut edellisenä päivänä kouluvalmennuksessa, viikonloppuna koulukisoissa jossa se meni kaksi rataa ja edellisenä päivänä taas koulutunnilla. Yöt se oli ollut laitumella, joten voisi tuon keilailun ehkä laittaa myös väsymyksen piikkiin..
Mutta jossittelut ovat jossitteluja. Itse vain jäin pähkäilemään noin suurta epäonnistumista. Ja onhan se aina hyvä käydä kaikki vaihtoehdot läpi, jotta osaa sitten myöhemmin suunnitella eri tavalla. Tai jos näin kävisi uudestaan, niin osaa sitten myös etsiä yhtäläisyyksiä.. Ja voihan se olla että Siinaa ei nyt vain huvittanut. Se on sellainen rämäpää kuitenkin, eikä se hirveästi kunnioita puomeja jolloin sitä eivät pudotukset hirveästi häiritse..
Viimeisenä oli vuorossa Akusti. Olin jo valmiiksi varautunut kaiken maailman riekkumisiin, koska Laakso on tunnetusti Akulle se vaikein paikka. Verkka jää taakse, toisella puolella on katsomo ja toisella vesihauta.
Varustettiin Aku omistajan kanssa ja pääsin jälleen talutusratsastusmeiningillä verkkaan :) Aku nimittäin on ollut aika mahdoton sekä verkkaan, että radalle menon suhteen koko yhteisen kisauramme aikana.. Se saattaa aika nopeasti heittää ylös ja ympäri sillä vauhdilla että ulkopuoliset saattavat joutua ikävään tilanteeseen, joten olen katsonut parhaaksi mennä aina narun päässä niin verkkaan kuin kisakentällekkin.
Nyt kaikki kuitenkin sujui ongelmitta ja aloitin verkan saman tien temponvaihdoksilla ravissa. Aku oli hyvin hereillä ja sain sen tosi reaktiiviseksi jalalle. Jatkoin laukassa samoilla teemoilla ja siirryin verkkalaukan jälkeen pikkuiselle pystylle. Sain Akun tosi hyvin suoraksi hyppyihin myös vasemmalle, mikä ei ole meille ihan tavanomaista. Hyppäsin vasemmalle verkkahyppyjen jälkeen muutaman isomman pystyn ja vaihdoin puolta oikealle ja otin mukaan okserin. Otin okserille ensin pienen hypyn ja sen jälkeen kaksi isompaa. Tämän jälkeen kävelin ja juuri ennen rataa otin vielä yhden isomman pystyn.
Radalle pääsin tällä kertaa ilman Janinen apua. Olin päättänyt että ratsastan saman tien vesihaudan ja lankkuesteen välistä, koska tiesin sen olevan kammottava tuijotuskohta Akun mielestä. Ja niinhän se olikin. Kaveri otti ja lähti jo vaikka kuinka paljon aikaisemmin ylös ja taakse kuin olin olettanut. Näissä tilanteissa mulla on aina raippa vasemmalla koska Aku pyörähtää aina sitä kautta. Siinä vaiheessa kun se pyörähtää saan yleensä pysäytettyä liikkeen niin, ettei se pääse takaisin tulosuuntaan vaan jää poikittain. Siitä potkaisen sitten muutaman kerran kaveria vasemmalla jalalla muistutukseksi ja yleensä matka jatkuu sen jälkeen jotakuinkin normaalisti. Nyt päästiin aika paineisesti ekan pyörähdyksen jälkeen veden ja lankun välistä ja varmistukseksi menin välistä vielä toisen kerran niin että otin apua radalla olevasta hevosesta. Kun edellinen ratsukko lähestyi lankkua otin itsekkin suunnaksi sen veden ja lankun välisen linjan, näin sain vetoapua toisesta hevosesta kun suunta oli sama.
Aloitin radan hyvässä laukassa ja sain hyvän hypyn ekalle okserille. Sieltä sain kuin sainkin vasemman laukan alas ja pääsin jatkamaan sujuvasti kakkoselle. Siellä olin optimipaikkaa hieman lähempänä ja Akusti kolautti, mutta puomi pysyi ylhäällä. Kolmosen okserille pääsin perille erittäin hyvin ja taas pääsin jatkamaan vasemmassa laukassa alas. Seuraavaksi oli vuorossa sarja jonne jouduin lähettämään Akun liian kaukaa. Päästin sen valumaan kaarteessa hieman liian ulos, jonka taki menetin sen oikean paikan. Puhtaasti kuitenkin yli, vaikka toinen askel ennen b-osaa meinasikin jäädä hieman ahtaaksi. Hyvä tempo pysyi yllä ja vitos pystylle tuli hyvä hyppy, mutta alas tultiin yllättäen vasemmassa laukassa. Akusti oli kuitenkin hyvin hereillä ja teki PUHTAAN vaihdon ja sain kuutoselle sain sujuvat kahdeksan askelta niin kuin olin suunnitellut. Sen jälkeinen linja 6-7 jäi sitten kuitenkin inahduksen ahtaaksi kuudella kun sujuin aluksi liikaa. Seiskalta kasille oli kaareva ura ja mielestäni radan haastavin pätkä, mutta sinnekkin toteutin ne suunnittelemani kahdeksan askelta. Viimeiseksi vielä muurille ja hyvin perille asti. Siinä se, aika hyvä nolla rata meille, kun kyseessä oli kuitenkin Laakso :)
Koska kymppi oli ns. extra luokka, ei mulla ollut kauaa aikaa verytellä. Otin vasemmalle yhden n.90cm pystyn ja sen jälkeen metrisen. Tämän jälkeen vaihdoin suuntaa ja hyppäsin metrisen okserin. Juuri ennen rataa otin vielä sen 110 pystyn ja mieli oli todella luottavainen :)
Radalla edellisen luokan sama hyvä meno jatkui. Edelleen tein askelvirheen sarjalle ja lähetin Akun liian kaukaa. Vitosen jälkeen tein sen oman suosikki virheeni, eli jäin himmailemaan, jolloin edellisen luokan sopiva 8 askelta muuttui 9 ja seurauksena tästä hieman tehoton hyppy ja okserin etupuomi alas. Kuitenkin seuraava linja oli nyt helpompi vaikka lankkujen alle oli tullutkin vesimatto. Sain sujuvat 6 askelta väliin, samoin kuin seuraavaan väliin edelleen ne hyvät 8.
Olin kyllä ratoihin niin tyytyväinen. Akustin kanssa ollaan kuitenkin asteltu niin syvissä pohjamudissa.. Toivottavasti hyvä vire jatkuu! Tuloksena siis metristä rusetti ja 5 sija, kympissä se yksi puomi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti