Kyllä se sitä

Hildan kanssa kun on nyt jo viikon verran taottu päätä seinään, alkaa tunnelin päässä vihdoinkin näkymään valoa. Tein itse aika suuren kompromissin juteltuani Kirsin kanssa ponin metkuiluista ja yhteistyöhaluttomuudesta. Päätin antaa ponin jäädä loppuviikon treeneihin liian matalaksi ja ratsastaa sen siellä avuille.

Ainut sääntö kuitenkin siinä matalassa moodissa oli se, ettei se missään vaiheessa saa tuntua raskaalta. Sen täytyi olla kevyt kuin kukkanen KOKO ajan. Ja tämähän toimi. Sain sen hyvin kaikille avuille matalammassa muodossa lauantaina ja pääsin jopa tekemään muutaman vastalaukan vasemmassa laukassa, jee!

Päädyin kompromissiin ihan yksinkertaisesta syystä. Hilda on kuitenkin edelleen nuori, ja silläkin on niitä heikompia ja haluttomampia kausia. Nyt kun se oli ollut estekurssilla ja lomaillut, oli sen perusliikkuminen kärsinyt, kun siltä ei oltu vaadittu tarpeeksi. Siksi päätin yksinkeraisesti vaatia vähemmän ja hitaammin.

Tämä oli kyllä tosi hyvä ratkaisu. Lauantain lisäksi poni liikkui ihanasti maanantaina. Edelleen matalana, mutta hyvin asettuneena ja taipuneena. Kaiken lisäksi energiaa oli ja kaikki tuntu taas kivalta. Jopa siirtymisissä poni pysyi jo ajoittain todella hyvin pyöreänä ja ohjan ja pohkeen välissä!

Treenit jatkuu, ja tiistaina vuorossa Laakso ja 90cm!